Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Rouva huomasi, että Elsan itkuun oli jonkinlainen ulkonainen loukkaus syynä ja siis kysyi: "Mitä nyt itkee Elsa?" "Enpähän erikoista mitään, itken vaan pahoissa sydämissäni", arveli Elsa. "Semmoinen tunnustus suuresti huvittaa minua", sanoi rouva naurahtaen, ja meni pois. Kun Elsa taas sattumalta joutui kyökissä Katrin näkösälle, pidätti Katri häntä hiukan puheillensa pysähtymään.
Loukkaus röntyläisiä vastaan oli myöskin loukkaus häntä vastaan. Epäilemättä hän hankkisi Jaanalle hyvityksen niin kuninkaallisen, että se näkyisi kaivolta kotiin. Kun tämä ajatus ensin hänen aivoihinsa välähti, hän olisi heti ylitsevuotavassa innostuksessaan ollut valmis Jaanan kanssa vaikka vihille menemään.
»Minä en kärsi tuommoisia silmäyksiä, en, perhana vie, kärsikään.» »Syö nyt vaan, en minä sinuun katso.» »Katsotpas. Salaa aina katsot, etkös luule minun huomaavan. Ja sitten sinä puhut niin saakelin surullisella äänellä. Niinkuin olisit muka marttyyri. Kuule, Selma, tuo on minulle suuri loukkaus.» »Puhu hiljempaa, ettei lapset herää.» »Joko minua nyt kielletään puhumastakin omassa talossani.
Saiman lakkauttamista ei voinut mitenkään puolustaa, ei edes isänmaan edun kannalta. Onhan niillä olemassa sensuuri. Ja kuka tietää, mitä yksityisen vihan ja koston vaikuttimia tuon toimenpiteen alla piilee? Onhan ymmärrettävää, että se suututtaa ja kiihottaa nuorisoa semmoinen. Se on loukkaus heidän parhaita ihanteitaan kohtaan.
Mutta raha voi kaikki; kun on rikas tarjolla, niin köyhä ajetaan ulos, karkoitetaan yön pimeyteen, elämän kolkkoon erämaahan". ROUVA. Siinä vielä yksi loukkaus! Hän luulee että kaikki ihmiset ovat rahan orjia yhtä suuressa määrässä kuin hän. HANNA. Täti, muista että hän on köyhä mies ja rakasti minua. ROUVA. Sitä parempi sinulle että pelastuit sekä henkisestä että ruumiillisesta kurjuudesta.
»Tämä on sietämätöntä!» huudahti eversti Van Gilbert. »Tämä on loukkaavaa!» »Se, että te ette vastaa, on sietämätöntä», vastasi Ernest vakavasti. »Eikä ketään voida järkipuheella loukata. Loukkaus jo olemukseltaan perustuu tunteeseen. Tointukaa toki. Vastatkaa järjellisesti minun järjelliseen syytökseeni, että kapitalistiluokka on hoitanut huonosti yhteiskunnan taloutta.»
»Puhu hänelle suoraan, mitä ajattelet, ja kysy siitä, mitä epäilet » »En, hänen täytyy itse minulle puhua, miksi hän ei tullut kanssani lesken asunnolle. Oli suuri loukkaus minua kohtaan, ettei hän tullut, mutta minä rupean jo aavistamaan, mikä siihen oli syynä.» »Teidän välinne ei sillä tavalla hyvänä pysy, jos noin punnitset, kenen velvollisuutena ensi askeleen ottaminen on.»
Sándor ystävämme, äitinsä neuvoja noudattaen, söi ja joi kaikenlaisia, sillä hän oli jo oppinut niin paljon, että ilman oleminen on suuri loukkaus talon neittä kohtaan.
"Talleta se nyt hyvin vaan, siksi kun äitisi tukee kotiin," sanoi hän, suuteli lasta toistamiseen ja meni pois ketään kohtaamatta, samoinkun tullutkin oli. Janonsa oli sammunut, vaan toinen syvempi sisällinen jano oli sen siaan ilmestynyt. Särkyneen vaunun pyörän oli tämä taitava seppä korjannut, ja hän matkusti kotiinsa, vaan se loukkaus, jonka sydämensä oli saanut, ei niin pian parantunut.
"Semmoinen loukkaus on pestävä pois verelläni", huusi Kálmán raivoissaan; hän ei vielä uskaltanut sanoa: "toisen verellä". "Minä en ole parran-ajaja", vastasi siihen vanha herra tyvenellä ivalla. Károly astui vihdoin väliin, tarttui Kálmán'in käsivarteen ja kuiskasi hänen korvaansa: "Kumppani, etkö huomaa, mitä naurettavaa roolia sinä näytät lörpötyksilläsi vanhaa miestä kohtaan".
Päivän Sana
Muut Etsivät