Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Minun silmienikin edessä, minun läsnä ollessani uskalletaan tuolla tavalla loukata minua! KREIVI. Mikähän teitä vaivaa, herra? BARTHOLO. Kavala Alonzo! KREIVI. Herra Bartholo, jos teillä usein on sellaisia kummallisia oikkuja kuin se, jonka minä sattumuksesta saan nähdä, en hämmästy ensinkään neitosen inhoa ruveta teidän vaimoksenne. ROSINA. Hänen vaimoksensa! Minä!
Silloin kaikki kävivät kauhean synkeiksi; sillä Thore tosin oli se, joka oli väkivaltaisen työn tehnyt, mutta siellä ei ollut yhtäkään, joka tiesi olevansa syytön, kaikki olivat yhtyneet siihen pilkkanauruun, joka oli yllyttänyt tuota onnetonta miestä raivoon, eikä se suuresti auttanut, etteivät äsken tulleet ajatelleeksi kuinka syvästi pilkallinen sana voi loukata sairasta ja epätoivoista mieltä; sillä nyt tämä yht'äkkiä kävi heille selväksi.
Minulla tosin ei ole tapana loukata kunnian ja velvollisuuden pyhiä lakeja mutta tällä kertaa sen olen tehnyt. Että ihmisellä on tunteita, on jo synti, mutta jos hän antaa niiden hallita itseänsä, niin tekee hän kuolinsynnin. Tähän hirveään kuolinsyntiin tein itseni vikapääksi!" Hän vaikeni hetkeksi vetääksensä henkeänsä.
Lily oli vastannut Kenelmin kumarrukseen vakaasti päätään nyykäyttämällä. Mutta nyt hän ujosti kääntyi häneen ja sanoi: "Minä otaksun että olette kalastanut koko aamun?" "En ole, kalat tällä paikalla ovat erään haltiattaren suojeluksen alla jota en uskalla loukata." Lilyn kasvot kirkastuivat ja hän ojensi Kenelmille kätensä aidan yli.
Sillä jos vähimmälläkään sanalla olet uskaltanut loukata äitini henkeä tai kunniaa tai onnea, niin ei se, että olet isäni poika eikä mikään muukaan maailmassa ole suojeleva sinua, ja minä olen vaativa sinut siitä tilille, vaikka se maksaisi sinun, minun ja kaikkien meidän elämämme ja onnemme. Tahdotko nyt vastata minulle? Palava öljy oli läikähtänyt yli laitojensa.
"Vaiti!" kiljasi Tybom, "ei todistajaa saa loukata. Sanokaa säädyllisellä tavalla, jos teillä todistuksen johdosta on jotakin muistuttamista". "En olisi uskonut", sanoi Taavi, "että meidän kunnioitettavan, vanhan rovastimme käynti meillä tuottaisi tuollaisia seurauksia. Asian laita oli seuraava".
Olisihan siis nuoren tytön pitänyt olla siitä kiitollinen, olisihan hänen pitänyt äitipuolelleen olla ystävällinen ja kohtelias. Mutta hän oli tehnyt aivan päinvastoin, oli käyttänyt hyväkseen jokaista tilaisuutta, jolloin hän saattoi loukata ja nöyryyttää... Ei, kreivittären ei tarvinnut soimata itseään mistään!
Mutta te..." Ja Nastjenka joutui täydellisesti hämille. Hän löi silmänsä alas. "Mitä tulee minun tehdä, Nastjenka? Minä olen syyllinen, minä olen väärin menetellyt... Mutta ei, ei, minä en ole syyllinen, sen tunnen minä, koska sydämeni sanoo, että minulla on oikein, koska minä en mitenkään voi teitä loukata. Minä olin ystävänne, mutta minä en ole itseäni muuttanut, minä olen vieläkin ystävänne.
KIRJURI. Tuota hm minä taisin vähän loukata sinua tässä äsken. HELMI. Niin, vieläkö kehtaat siitä puhua! Milloinka minä olen sinun edessäsi koketteerannut? Sano se, ole niin hyvä! KIRJURI. Et milloinkaan, se on totta HELMI. Ja olenko minä muille koketteerannut sitten, mitä? Ei, sanokoot minusta mitä tahansa, mutta koketti en ole, sen tiedän varmaan.
Eihän hiidessä Pariisin kadut ole lasketut batistilla. Herra teettepä väärin koettaissanne noin minua loukata, sanoi d'Artagnan, jonka toraisa luonto alkoi voittaa hänen äskeisiä rauhantuumiansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät