Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Kauvan ennen kuin satu loppui olin kadottanut kaiken juonen käsistäni ja unohtanut lopen, mistä oli ollut kysymys ja mitä satu alussa oli sisältänyt. Aloin lohduttaa itseäni sillä, että ehkä hän vaan laskee tarun toisensa perästä ilman mitään yhteyttä ja ehkä hänen kielensä käy yhtä itsetiedottomasti kuin hänen kätensä airoja kiskovat.
Lähde nyt vaan minun kanssani majapaikkaan, jossa saat nukahtaa ja lopen selvetä, ja näetpähän aamulla, että asiasi ovat paremmasti kuin luuletkaan, ja lähde nyt heti; sinä menetät terveytesi ja järkesi, jos kauemmin saat täällä olla", kiirehti Mari. "Voi, voi, Mari!
Vihdoin he tyyntyivät sen verran, että voivat ruveta syömään ja kerran vertyneenä, söivätkin he hyvällä halulla. Vaimoni älysi, ettei noin murtuneen mielen ollessa ole sovelias mennä mitään kyselemään, mikä oli syynä tuohon ankaraan mielenliikutukseen. Vasta sitten kuin he olivat päässeet syömästä ja lopen tyyntyneet, uskalsi hän sen tehdä.
Olin viimein niin lopen väsynyt, etten ajatellut enkä toivonut muuta kuin pian pääseväni perille ja korvissani soi koko ajan: »Brysselissä saat levätä, Brysselissä saat levätä». Tiesin, että minua siellä odotettiin ja nautin jo sanomattomasti ajatellessani mukavaa, puhdasta vuodettani siellä, istuttuani pikajunan pölyisillä sohvilla lähes 30 tuntia. Mutta sitten kävikin aivan toisin.
Ja Annushka koki selittää: Vot... Vaikka sängynreunalla istuttaa... Rinnallaan istuttaa... Helliä, hyväillä... Vot! Annushka! ihastui Iivana moisesta armaasta luvasta lopen: Eh sinä!... Kyyhkyläinen! Mutta Annushka sen oikean morsiamen puolesta ihan tenäsi: Jei bohu pitää... Morsianta pitää... Istuttaa ja hyväillä.
Kyllä se nyt kyllästyi lopen ja kirjoitti tämän viimeiseksi minua härnätäkseen ... ja ainahan tämä jonakin menisi, vaan kun vanhat ukot alkaa minulle siihen sijaan työntäytyä tarjokkaiksi ... ja ennustuksestako vai mistä se on jo arvannut vanhoista ukoista kirjoittaakin.
Pian vaivuin kuitenkin uneen, sillä kahden päivän jännittävä ajo ja yhden yön valvonta olivat minut lopen uuvuttaneet. Viisainta olikin nyt antaa luonnolle osansa, sillä huomenna kyllä tarvitsin niin sielun kuin ruumiinkin voimia. Mutta tuskin olin puolta tuntia ollut unessa, kun eteeni ilmestyi Riika, tyrkkäsi minua kylkeen ja sanoi: »Joudu, Tapani!» minkä jälkeen hän kiiruhti pois.
Kaikki aivan kaunihiksi Lopen lustiksi lukeevat Mitä milloingin, mitengin Päästäns purkaavat omasta Laskeevatkin leuvoildansa Kulkee kynästä kovasta; Eivät luulekkaan enemmin Maassa mjehiä olevan, Joiden myöskin joten kuten Sanat solmehen sopiivat, Pännä pyöriipi käsissä Kynä viiruja vetääpi. Tässä vanha Väinämöinen Rykäis rinnasta kovasta, Sylki suihkaisi sivulle.
Rikkaus ei ollut turmellut kunnon Lopen sydäntä. Hän piti vanhaa toveriaan useita päiviä luonansa, kestitsi häntä kuin kuningasta, otti hänet mukaansa näytelmiin ja sonninpuskiaisiin, ja lähetti hänet sitten, onnellisena ja iloisena, hänen kotiinsa jälleen, lihava rahapussi muassa häntä itseään varten, ja toinen jaettavaksi hänen vanhoille ystävilleen Alhambrassa.
Yön valvomisesta lopen uupuneena hän nukkui niin sikeästi, ettei kuullut, kun äiti kohta sen jälkeen heräsi ja alkoi yskiä. Kirsti ... Kirsti, koetti äiti yskän lomasta saada äännetyksi. Mutta Kirsti hengitti vaan syvään ja makasi liikkumattomana.
Päivän Sana
Muut Etsivät