United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olipa minulla hämärä luulo, että paitsi sitä vielä joku mies oli pantu aina seuraamaan meidän junassamme Lontoosen asti. Sillä kolme, neljä kertaa olin huomannut vieraalta näyttävän miehen, joka postivaunun likeisimmän vaunun ikkunasta katseli kuinka Lontoossa ylipostikonttorin virkamiehet ottivat vastaan minun hallussani olleet raskaat postisäkit.
Tuossa on raudoitettuja korkeita, elefanttihevosten vetämiä, kuormavaunuja; ne ovat täpötäynnä kalaa tai ostronia, potaatteja tai lampaita. Mutta kukapa kaikkia voisi luetella? Kaikki mitä maa kaikissa eri ilmanaloissaan tuottaa näkyy virtailevan yhteen tänne Lontoosen ja kiertelevän sen katuja.
Kun Maryn äiti oli kuollut ja sisarensa Cecilia ylistettynä laulajana Italiassa loisti, palasi hän vihdoin Lontoosen takaisin, ja vasta täällä hän havaitsi, että tuo toinen äänensä oli hänen terveyttään tärvännyt enemmän kuin se ensimmäinen kadotettu ehkä milloinkaan olisi voinut.
Sitte purjehdittuamme vielä noin kolme tuntia pitkin rupaista Humber-jokea, saavuimme Hull'in edustalle, laskimme ankkurin ja tulimme maalle. Seuraavana aamuna, Syyskuun 28 p:nä, jätimme savuisen Hullin ja saapua hujahdimme 4 1/2 tunnissa Lontoosen. Kiidimme hurmaavaa vauhtia. Kaikkialla oli hirveästi savua, joka peitti kaikki etäämpänä olevat esineet ja supisti näköalan.
Voitteko sanoa, missä talossa neiti Anna Clifton nyt oleskelee Camden-townissa? Neiti Anna Cliftonko? huusi rouva. Niin. Teidän tyttärenne luullakseni. Hän, joka matkusti Lontoosen viime yönä. Ei minulla ole sennimistä tytärtä, vastasi hän. Minä itse olen Anna Clifton, ja tyttärieni nimet ovat Mary ja Susanna. Tässä on tyttäreni Mary.
Toimittakaa tänne Vitray, sanoi hän, ja käskekää hänen olla valmis lähtemään matkalle. Hetkisen perästä oli haluamansa mies hänen edessään ratsastus-saappaissa ja kannuksissa. Vitray, sanoi kardinaali, menkää suoraa päätä Lontoosen. Elkää pysähtykö silmänräpäystäkään matkalla. Jättäkää tämä kirje milady'lle.
Nuori, kaunis poika seisoi hänen vieressään ja kertoi hänelle nauraen jotakin; mutta toisella puolen Rhein'iä pieni Madonnankuva yhä katseli surullisena esiin vanhan saarnin synkästä lehdistöstä. Köln'issä minä jouduin Gagin'ien jäljille; minä sain kuulla, että he olivat matkustaneet Lontoosen; minä lähdin heidän jälkeensä; mutta Lontoossa kaikki minun etsimiseni olivat turhat.
Ja he eivät tainneet huomata teitä siitä syystä, että olitte astunut katoksen toiseen päähän. Mutta noin kahdentoista minutin perästä hän taitaa olla täällä. Kuka taitaa olla täällä? Kello kolmen ja neljänkymmenenkahden juna, herra. Hän poikkee syrjäradalle kunnes Lontoosen menevä juna on mennyt, ja sitten hän, Lampun kasvot ilmaisivat hiukan toivon sekaista epäilystä, tekee kaikki, mitä vain voi.
Hän päätti sen vuoksi paikalla kiiruhtaa kreivi Rochefort'in luokse, ilmoittamaan että kuningatar haki lähettilästä Lontoosen.
Ahaa! sanoi Porthos, kyllä näkee, että täällä on jotakin tekeillä. Onpa kyllä, me lähdemme matkalle, sanoi Aramis. Mihin maahan? kysyi Porthos. En toden totta minä tiedä niin mitään, sanoi Athos; kysy d'Artagnan'ilta. Lontoosen, hyvät herrat, sanoi d'Artagnan. Lontoosen! huudahti Porthos; mitä me Lontoossa teemme?