Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Ja usein, kun sankariesi loisto yritti voittaa minut, nauroin minä vainajillesi ja huusin: nykyisyys ja elävä tulevaisuus kuuluu minun kansalleni!" "Niin, ja entä nyt?" "En sano enää mitään. Sinä olet voittanut, Camilla!" Mutta puhuessaan näin hän oli ylpeämmän näköinen kuin koskaan ennen. Ja tällainen etevämmyyden ilmaisu koski roomalaisnaiseen.
Vihdoinkin! huusi Anna ja kääntyi. Hänen silmissään oli nyt tavallista voimakkaampi loisto. Niin säihkynevät naarastiikerin silmät, kun uhrin viimeinen hetki on koittanut.
"Ja jos minä sentään voisin..." kuiskasi hän sopertaen, "jos minä voisin antaa ... vastata ... jos voisin sanoa: rikkaus ja loisto eivät ole minulle minkään arvoiset, ihmisten ihailusta ja kunnioittamisesta voin minä luopua ... jos vaan ... onni ... tarkoitan..."
Hän tekee Holtista pilkkaa" ja siinä tuli omituisesti kylmä ja uhkaavainen loisto hänen silmiinsä ; "mutta minä sanon sinulle, että Holt todellakin on kovin hyvä sillä tavoin kohdeltavaksi".
Jos minä esim. menen katsomaan jotain lemmikkirunoilijani teosta, jota minä yksin lukeissani olen ihastuneena ihmetellyt; minä näen kappaleen henkilöiden esiintyvän ja alan seurata kiintymyksellä kappaleen kulkua, mutta silloin hän pysäytti puheensa hetkiseksi silloin himmenee kappaleen loisto.
"Monelta, monelta on vieras loisto häikäissyt silmät: monet ovat pukeutuneet kreikkalaiseen pukuun ja ajattelevat roomalaisten tavoin. He häpeävät, että heitä kutsutaan barbaareiksi. He tahtovat unohtaa ja saada muita unohtamaan, että he ovat gootteja voi niitä hulluja. "He ovat repäisseet sydämen rinnastaan ja tahtovat elää; he ovat kuin lehdet, jotka ylpeinä irtautuvat rungosta.
Hän piti päätänsä omituisella itsevaltaisella tavalla pystyssä, ja se oli niin hyvin muodostunut, että katsoja heti tuli siihen päätökseen, että tuo korkea, täysi ja leveä otsa oli temppeli, jossa piili nero; tätä vakuutusta lisäsivät vielä hänen kirkkaat siniset silmänsä, joissa, vaikka ne olivat pienenläntäiset hohti omituinen loisto ja syvä sielullisuus.
Lietunturia ja Norjaa kattaa tuolla ylhäällä kirkas, lempeä valo: se on revontulien loisto; se on hiljaista ja tyyntä, tähdet vilkkuvat sen lävitse ikäänkuin ne olisivat hopeaharson takana, ja kuitenkin on niin valoisa, että voi nähdä pienimmänkin esineen.
Antaos minulle vaan, kun lauluni lentää, kuohuva malja, Lalage, ja hento kukka, antaos ruusu, min hehku ja tuoksu ja loisto tuulehen haihtuu. Huomenna kuolemme, niinkuin eilen kuoli joita me lemmimme, ystävistä kauas, lemmestä kauas kalpeina varjoina käymme kuoleman maille.
Kullan loisto, purppuraiset ja sinipunervat värit, kalliiden kivien kimmellys, byssoskankaiden, helmiemon ja elfenluun hohde häikäisi sekä silmää että aivoja. Auringonsäteetkin näyttivät hukkuvan Caesarin seurueen loistoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät