United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Aslak vartioitsee uskollisesti yössä, Jumala yllänsä, Livin käsi hänen omassaan. Aamulla joukon piti lähteä eteenpäin. Aslak sai kuitenkin muutamia miehiä avukseen, kantamaan Liviä pajuista tehdyillä paareilla alas lähimpään talonpoikais-taloon; sillä hän oli vielä niin voimaton ett'ei jaksanut paljon mitään. Guro tahtoi seurata heitä.
Tämä ilta tulee hauskaksi, ajatteli hän, kun pani viimeisen astian hyllylle ja juuri oli pujahtaa ovesta ulos. Samassa tämä avataan ja siinä seisoo Gunnar, hänen isänsä. Oli ikäänkuin salama olisi iskenyt Livin rintaan, hän kävi veripunaiseksi ja seisoi kuin kivettyneenä laattialla. Gunnar jäi kynnykselle seisomaan ja katseli hämmästyneenä ympärillensä.
Silloin Aslak ei voinut vastustaa enään, hän tarttui toisella kädellään Livin käteen ja toisella Gunnarin, ja sanoi: "Jumala teitä molempia siunatkoon, luulenpa melkein että mustalaisesta tulee siivo mies". Monta vuotta on kulunut siitä illasta. Mitä Gunnar oli toivonut, saavansa kuolla rauhassa Haugenissa, se on tapahtunut. Aslak ja Liv seisoivat hänen vuoteensa vieressä kun hän kuoli.
Hän oli käärinyt Livin ympäri pehmoisimman peitteen mikä hänellä oli, hän oli pessyt hänen jalkansa ja voidellut niitä vilvoittavalla voiteella. Hän oli uudestaan virittänyt valkeaa, jos Livin kenties olisi kylmä tahi jos hän jotakin tarvitsisi.
Luulenpa että voisin sinulle puhua vaikka mitä; en tiedä mikä siihen on syynä, mutta minussa on semmoinen luottamus sinuun, ettei se voisi kadota enää, vaikka kuinka hullusti kävisi". Aslak hypähti seisalleen sängyn laidalta. Jokainen sana putosi tulisena hiilenä hänen päällensä, hän tarttui molemmin käsin Livin käsivarteen. "Et saa puhua tuolla lailla, Liv!
Hän astui keskelle laattiaa, mutta sinne jäi hän hämmästyneenä seisomaan ja katseli ympärillensä. Hän näki valkoisen pöytäliinan, kynttilöitä, jotka paloivat jaloissaan, Livin, joka istui tuossa kunniaistuimella hänen poikansa kanssa. Hän ei näyttänyt oikein käsittävän tätä.
Hän rohkaisee Liviä kun tämä on alakuloinen, laulaa hänelle, juttelee hänelle ja on niin herttainen ja ystävällinen, että Liv unohtaa itsensä ja murheensa kun hän on läsnä. Eräänä päivänä, kun Liv istui tuvassa, tuli Aslak juosten. "Heisan, tyttö! nyt saat kuulla lystiä! Sinä olet käsketty häihin tänään Nils Aakremin luo". Livin silmät säteilivät, hän hyppäsi tuolilta. "Onkohan se mahdollista?
"Mitä tämä tietää?" sanoi hän, astuen askeleen eteenpäin. "Ehkä et odottanut minua näin pian kotia?" Livin sydän tykytti, ikäänkuin olisi ollut halkeamaisillaan, hän ei katsonut ylös. "Mihinkä aiot lähteä?" jatkoi Gunnar ja tarttui Livin käteen. Tämä oli itkemäisillään. "Minä aion mennä kylään", vastasi hän hiljaa, katsomatta ylös. Gunnar päästi käden irti ja katsoa tuijotti tytärtänsä.
Ahkera ja väsymätöin hän oli työssään, ei sanonut yhtään pahaa sanaa isännän käskiessä sitä tai tätä, hän vaan totteli. Mutta kun oli yksinänsä Livin kanssa, silloinpa mies oli elämää täynnä.
"Entäs jo minä olisin tuommoinen mustalainen?" kysyi hän, heittäen päätänsä taaksepäin ja katsoen terävästi Livin silmiin. "Etkö sinä silloin potkaisisi minua luotasi niinkuin muutkin, Liv?"