United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Dora vuoroin nauroi, vuoroin itki Lisbetissä oli jotain samalla kertaa naurettavaa ja liikuttavaa, kun hän tanssi pitkine nenineen ja suurine, mustine, säihkyvine silmineen. "No, Flora Hopper, milloin aiotte mennä naimisiin?" kysyi Dora, kun Lisbet lopetti tanssinsa.
Löfving. Mitä tuo tähän kuuluu? Sprengtport. Rouva Lisbet elää yksinomaan vihasta Venäjää vastaan, ja hänen miehensä täytyy nyt yrittää toteuttaa sitä kostoa, jota hän on uneksinut kaksikymmentä vuotta. Jollei vanhalla toverillani olisi tuota kotiristiänsä, istuisi hän nyt kotona haavojansa hoitamassa. Minä puolestani säälin häntä. Löfving. Sääliä tuommoista!
Mutta samassa tuli eräs poliisikonstaapeli ja pani kätensä olkapäilleni, aivan niinkuin romaaneissa, ja sanoi; 'Olette puhunut rikollisia sanoja hänen majesteettiaan kruununprinssiä vastaan, mars vankilaan!" "Ei, mutta kuulehan, Lisbet..." "Nii-in, juuri niin hän sanoi. 'Ei', sanoin minä, 'olen vain puhunut ranskaa. 'Ei', sanoi poliisi, 'olette puhunut rikollisia sanoja, ja mars vankilaan.
Kukin oli kiintyneenä omiin toimiinsa, rouva Hjort omassa huoneessaan, Dora ja Lisbet omassaan, eikä kukaan joutanut ajattelemaan sellaisia pikkuasioita, kuin että vierashuonetta koristivat tanssiaispuvut ja -kengät ja että nauharuusuja, hiusneuloja ja sukkia oli siroiteltuina joka paikkaan.
"Laula vielä laula vielä äiti!" huusivat lapset ja pitelivät kiinni hänestä, kun hän tahtoi mennä. Ja hän jäi, ja neljännestunti toisensa jälkeen kului huomaamatta, ja hän oli saman satutunnelman vallassa kuin lapsetkin.. Vihdoin hänet keskeytti telefoonin soitto. Lisbet pyysi ei, käski hänen tulemaan kotiin ... se oli tapahtunut ... muuta ei Lisbetin tarvinnut sanoa...
"Pikku Doris!" kuului joka taholta, ja häh sai kääntyä puolelta toiselle, ehtiäkseen vastata kaikkiin suuteloihin ja rakkaudenosoituksiin. Kaikki häärivät hänen ympärillään; rouva Hjort asetti hänet istumaan leposohvalle ja pani tyynyjä hänen selkänsä taakse, ja Lisbet levitti peitteen hänen jaloilleen.
Ja hän nauroi, ja muut yhtyivät hänen nauruunsa, yhtä iloisina kuin hän. Kun Lisbet oli saanut valmiiksi pienen kotinsa, missä hän oli järjestänyt, maalannut ja neulonut kaiken itse, piti Eugenin tulla sitä katsomaan.
"Se todistaa vain, että he ovat luodut toisilleen ja tulevat hyvin onnellisiksi", sanoi Lisbet, "sillä näetkös, Viva, se on aina nenä, joka ratkaisee ihmisen kohtalon..." Hän huokasi syvään ja nyökäytti päätään Tullalle, joka nauraen vastasi hänelle.
Kun sitten vanha Lovisa kotona avasi hänelle oven ja näki miten alakuloisen näköinen hänen herransa oli, tuli tuo kelpo vanhus vallan iloiseksi. Aivan varmaan oli tuo kihlaus, joka ei ensinkään ollut asessori Blumin arvon mukainen, mennyt myttyyn! Lisbet Hjort kulki pitkin Rantakatua kepein askelin ja hilpein mielin.
"Se ei minua liikuta!" keskeytti Lisbet, "en siedä Darwinia ... ajatelkaahan, jos minä nyt ... jos nyt joudun naimisiin, ja minun lapsi parkani saavat samanlaisen nenän kuin minäkin saavat kärsiä yhtä paljon kuin minäkin..." "Mutta eihän ole sanottu, että käy niin", lohdutti Dora, "eikös hänellä ole kaunis nenä?" "On kyllä erinomainen!