Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Mut varmaan Ilkan neuvo tää Viel' elää kansan suussa: Kauniimpi orjan elämää On kuolo hirsipuussa. Kaarlo Kramsu. Hannu Krankka. Läks joukko reipas, nuori Lakeilta Limingan, Sotahan itsens suori Uhaksi sortajan. Käy Hannu Krankka heitä, Mies uljas, johtamaan; Vienassa surman teitä Jo oppi astumaan. Levinnyt kaikkialla On tieto kamalin; "On lyöty Nokialla Jo joukko Ilkankin."
»Saattaa olla suuret tulot, mutta Paltamon rovasti on vain mökkiläinen Limingan rovastin suhteen!» Niin arveli muuan vanha liminkalainen, joka oli nyt renkinä Hyrynsalmella. »Limingan rovastilla on enemmän tuloja kuin senaattorilla.» »Niinkö se on suuri pitäjäs?» »Niin. Se oli Viikkosanomissa, että Limingan rovastilla on enemmän tuloja kuin senaattorilla.» »Kelpaa sen elellä!»
On Suomessa luullakseni toinen maanpaikka löytämättä, jossa näkisi niin monta kirkkoa kuin juuri tässä. Ja totta tosiaan näkyikin siihen paljon kirkkoja, kun ympärilleni katselin. Etelästä näkyi Lumijoen kirkko, idästä Limingan kirkko, pohjasesta Kempeleen ja Oulun kirkot ja länsipohjasesta Oulunsalon kirkko. Kauniilta näyttää! sanoin minä katseltuani.
Olin näet ottanut vaan vähän taskuuni ja sen jo loppuun syönyt Limingan ja Oulun välillä; mutta kuinka olisinkaan kaikkia jaksanut kantaa, kauppatavaroita ja eväitä? Ja kun kuitenkin näin oli käynyt, käski nälkä minua myöntämään vastoin tahtoanikin. Vanha mies äkkäsi pian syyn epäilykseeni.
Semmoistahan se on näiden Limingan monien jokien kanssa, ett'ei niistä ole muuta kuin pahaa mieltä. Kun on joki joessa kiinni, niin mitä sitä kalavedeksi asti joka jokeen vettä piisaa? Mutta, mikä tuon meren kuivaa?
»Vaan taitaisipa saada panna Paltamon ja Limingan rovastin kymmenvuotiset tulot yhteen, eikä sittenkään tulisi niin paljon kovaa kokoon, jotta vastaisi Pärpuumin rahoja.» »Hyvinkin saisi. Liivinsä taskussahan jo Pärpuumi toki semmoisen summan pitää. Saisi panna Oulun kuvernöörinkin tulot lisäksi, eikä sittenkään riittäisi.» »On sitä sillä miehellä holetta.» »Entäpä Kanteliinilla?»
Siit' sait, sanoi Aspela, kun olin loppuun lukenut. Sitten hän vielä ojensi käteeni lehden, aina uudemman, jossa seisoi: Kaikella kunnioituksella koetamme tästälähin seurata neuvoanne ja parantaa niitä paheita, jotka ylimalkaan meidän piireissämme vallitsevat, ja kiitämme nöyrästi neuvostanne, isällinen pastorimme ja korkiasti kunnioitettava opettajamme. Limingan isäntiä.
Isääni kuullen ja hänen sanojaan miettien oli melkein huomaamattani matkamme kulunut, sillä hepomme oli oivallinen ja nopsajalkainen, ja niin saavuimme Ouluun. Kun olimme ajaneet Limingan tullista tuohon Oulun läänin pääkaupunkiin, ajoimme vieläkin hitusen pitkin kaupunkia ja pysähdyimme Isolla uudella kadulla erään matalan, viheriäiseksi maalatun talon kohdalle.
Näiden puheiden aikana olimme tulleet läpi Kempeleen kylän ja olimme Limingan niityllä. Erittäin hauskaa oli ajaa lerputella oman äitini polvella ja Vierimän ukon rinnalla tyvenenä kesä-iltana yli tuon niin monelle matkustavaiselle ikäväksi pistävän, lakean suo-aron. Näin oli onnellisesti päättynyt tuo ensimmäinen matkani kaukomaille.
Matkustajat istuvat toistaiseksi itsekseen, ei kukaan puhele naapurinsa kanssa, kaikki ovat hyvin juhlallisen ja vakavan näköisiä. Sellainen on meidän suomalaisten luonto. Ellei tuossa harvapuheisuudessa mitään pahaa olekaan, niin eipä haittaisi kuitenkaan vähän suurempi vilkkauskaan. Mutta tämä sikseen. Kempeleen aseman ohi olemme jo menneet, ja nyt aukenevat Limingan laajat niittymaat eteemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät