Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
SILIUS. Ventidius, miekkas Kun vielä parthilaisten verta höyryy, Niin pakoojia vainoo; Meediat urki, Mesopotamiat ja kaikki hyylät, Miss' olla voivat. Suur' Antonius sitten Sun voittovaunuun asettaa ja pääsi Koristaa laakereilla. VENTIDIUS. Silius, Silius, Min' olen kyllän tehnyt. Alamainen Voi liikojakin tehdä.
Hän ei puhunut mitään, eikä katsonut minua silmiin, kuten hän tawallisesti teki. Surkumielellä katselin minä, kuinka hän suuriin kenkiensä nokkiin katsellen, käwellä telskitti reen perässä. "Ihmiset puhuwat usein liikojakin ... tästä minä käännyn hywästi!" sanoi tyttö, ja samassa hän kääntyi eräälle syrjätielle, joka näytti wiewän erääsen taloryhmään kylässä.
Olinhan tawannut nyt hänet wähäwäkisenä kulkemassa samaa tietä, ja yhtäkaikki niin itsepintaisena ja omaan kykyynsä luottawana, ettei hän millään ehdolla ottanut wastaan tarjottua apuani niin, oliko sitten kumma, jos mielessäni edelleenkin pysyi tuo tyttö ja nuo sanat: "ihmiset puhuwat usein liikojakin" ja jos minä en ymmärtänyt hitustakaan koko tyttöä, enkä noita sanoja.
Hyvästi nyt, ukkoseni, sanot aina minun liikojakin puhuvan, mutta jos sinäkin enemmän puhuisit, olisi Iiri ehkä nyt meillä.» Näin sanottuaan matami puikahti ulos ovesta ja meni kulkemaan Renkalan taloa kohti, joka oli virstan päässä kylästä. Matami käveli hiljakseen maantietä pitkin, jonka molemmilla puolin viljavainioitten kultaiset tähkäpäät raskaina nuokkuivat.
Siinä makasi hän niin wiattoman ja murheettoman näköisenä, ja autuaallisen warjon heijastus lepäsi hänen kauniilla kaswoillansa. Minusta tuntui siltä kuin hän katselisi minua, ja hymysuin sanoisi minulle: "Ihmiset puhuwat usein liikojakin", ja: "Toisten Matti on paha ... waan wielä hänkin kerran tulee hywäksi".
Ja arvelipa se Vatanenkin, että mene tiedä jos hänkin pyörähtäisi Antin mukaan...» Nyt alkoi ukko Hyväristäkin epäilyttää. Kun Huttunen sattui levähtämään, huomautti hän: »Kun et nyt vain valehtelisi vähän liikojakin sen Ihalaisen ja Vatasen niskaan!»
Ensin vähän haukattuamme ehtoollista ja juotuamme teetä nukuimme nuotiomme ympärille, väsyneinä päivän ponnistuksista, raskaasen uneen. Nukkuessani yöllä paloi minulta yksi osa päällystakkini liepeestä, joka teki sen hyvin rumaksi. Kun sitte aamusella näytin vahinkoani kaptenilleni, neuvoi hän minua ottamaan paikkaa selkämyksestä, sanoen: "onhan siellä kylliksi liikojakin ryppyjä".
"Sen teen mielelläni", sanoi Kirsti ja lähti halttasemaan pois. "Hän on suora ja toimellinen ihminen tuo Kirsti", sanoi Katru Kirstin pois mentyä. "No, tuntuisipa hän muutoin siltä, mutta miksikä hän puhuu niin monella lailla?" sanoi Kirri, harkiten Kirstin viimeistä puhetta. "Hän suopi paljon hyvää meille ja siinä innossaan puhuu hän väliin liikojakin, ei se ole mitään muuta", sanoi Katru.
Mikä sowinnollinen mielenlaatu olikaan heillä sortajaansakin kohtaan niin, mikä jumalisuus, mikä luottawaisuus ja tyytywäisyys heissä wallitsi kaiken yksinkertaisuutensa ja köyhyytensä ohessa, ja kuitenkin oli heitä wäärin ymmärretty ja arwosteltu. Näitä ajatellessani käsitin pikku Tiinan tuonoin lausumat sanat täydelleen: "Ihmiset puhuwat wälistä liikojakin".
Ja niin tanssittiin ja lemmenjanoisista rakastajista näki, että janossa oli paljas vesikin mettä makeampi. Ei siis ihme, jos uskovaisetkin siinä pyörteessä kiihtyivät niin, että tulivat oman ehdokkaansa, Punnitun, vuoksi todistamaan vallesmannin tuhmuudesta liikojakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät