Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Hän tunsi mielensä virkistyvän, kun Lucius Liciniuksen heleä ääni käänsi hänen huomionsa "ritarien" ryhmään, joiden silmistä loisti todellakin sotainen rohkeus ja kansallinen innostus. Siinä oli hänellä ainakin muutamia luotettavia miekkoja. "Terve, Lucius Licinius", sanoi hän astuen esille käytävän varjosta. "Sinähän olet aseissa aivan kuin täältä lähdettäisiin barbaareita vastaan."
Vähän ajan perästä Silverius otti päähineen, joka peitti äsken tulleen päätä ja hartioita. "Albinus!" huusivat toiset hämmästystä tai vihaa ilmaisevilla äänillä. Nuori Licinius tarttui miekkaansa, Scaevola nousi hitaasti seisomaan ja joka puolelta kuului hurjia huutoja: "Kuinka? Albinus? Petturi?" Aroin katsein solvattu silmäili ympärilleen.
"Ja vala, jonka hän vannoi tyrannille?" kysyi Scaevola kauhuissaan. "Oli pakollinen. Pyhä kirkko on hänet siitä vapauttanut. Mutta nyt on aika erota. "Vielä vain kiireellisimmät asiat, uusimmat tiedot. Tässä, Licinius, on Napolin linnoitussuunnitelma. Huomisaamuksi sinun on se jäljennettävä. Se lähetetään Belisariukselle.
"Barbaarit ovat hämmästyksissään. "He pelkäävät Jumalaa ja unohtavat vihollisensa." Samassa Prokopius ja Marcus Licinius saapuivat telttaan. "Belisarius", ilmoitti edellinen, "maanjäristys on kaatanut pohjoisessa olevat telttasi ja haudannut niiden alle puoli kohorttia illyrialaisia." "Apuun! Apuun! Mies parat", huusi Belisarius syösten ulos.
"Oi, miksi ei tuo Licinius ole Manilian poika", sanoi Cethegus katsellen nuorukaisen jälkeen. "Sydämen hulluus! Sinä olet sitkeä. Licinius, sinä tulet perillisekseni Juliuksen jälkeen. Oi, jospa olisit poikani Julius." Prefektin Roomaan lähtö myöhästyi useita päiviä. Narses, jonka luona hän usein oli päivällisellä, ei häntä pidättänyt.
Cethegus nyökäytti hänelle päätään ja kääntyi muiden puoleen. Siellä oli Marcus Licinius, Piso, Massurius ja Balbus, jotka florialia-juhlasta alkaen olivat olleet prefektin ihailijoita ja jotka olivat tuoneet mukanaan veljensä, serkkunsa ja ystävänsä. Tutkien Cethegus silmäili joukkoa ikäänkuin jotakin kaivaten. Lucius Licinius arvasi hänen ajatuksensa.
Mutta vaikka pakolainen pääsikin minulta karkuun niin tämä käärö putosi hänen vaipastaan. Siinä on ylhäisten roomalaisten nimiä ja nimien vieressä on selittämättömällä salakirjoituksella tehtyjä merkkejä. Tässä on käärö." Hän ojensi sen kuninkaalle. Tämä luki: "Nimet ovat: Silverius, Cethegus, Licinius, Scaevola, Calpurnius, Pomponius. Voitko vannoa, että naamioitu mies oli Albinus?"
Hän tuli senvuoksi hyvin iloiseksi, kun nuori Lucius Licinius, muuan hänen innokkaimpia puoluelaisiaan, kutsui hänetkin mukaan. "Tiedän kyllä", sanoi nuorukainen arasti, "ettemme voi tarjota sinun hengellesi täysiarvoista seuraa ja jolleivät sinua houkuttele vanhat kyprolaiset ja falernoviinit, joita Kallistratos on luvannut tarjota, lienee parasta, ettet tulekaan sinne." "Ei, poikani.
"Ja mitä te olisitte tehneet, jos teidän olisi annettu toimia vapaasti?" kysyi prefekti pannen kätensä ristiin rinnoilleen. "Mitäkö me olisimme tehneet?" vastasi Licinius, "mitäkö sen, mistä sinä olet satoja kertoja puhunut kanssamme?
Kun tiesin, että juhlakuninkaamme saapuisi tänne vasta juominkien aikana, olen varannut juomisen lomaan vielä hiukan syötävääkin." "Oi, sinä kurja petturi", huudahti Balbus pyyhkien lihavia, kiiltäviä huuliaan purppuranvärisellä samettihihallaan, "ja minä kun söin niin hirmuisen paljon viikunoilla täytettyjä rastaitasi." "Se on vastoin sopimustamme", huusi Marcus Licinius.
Päivän Sana
Muut Etsivät