Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
"Päällikköni", varoitteli Licinius, "en voi yhtyä iloosi enkä luottamukseesi." "En minäkään", lisäsi Salvius Julianus. "Minä pelkään ja epäilen Narsesta." "Te olette liian viisaita", ivaili Piso. "Ihminen ei saa mennä liiallisuuksiin luottamuksessaan eikä epäilyksessäänkään.
Sinä pääset heti samoin kuin Licinius sotatribuuniksi." "Teoilla tahdon sinua tästä kiittää. "Yksi seikka minun täytyy vielä tunnustaa, sillä tiedän, ettet pidä yllätyksistä. "Olen usein huomannut, miten rakas Hadrianuksen hauta kuvapatsaineen on sinulle. "
"Katsoimme voivamme suostua siihen sinun nimessäsi", täydensi Salvius Julianus toverinsa kertomusta. "Voitte kyllä", sanoi Cethegus hymyillen. "'Hyvä on', tuumi Narses, 'minulla ei ole mitään lähtöänne vastaan. "Ja hän luottaa niin suuresti itseensä", jatkoi Licinius, "ettei hän tahdo edes pidättää sinua panttivankina, sillä hän kysyi, milloin aiot lähteä matkaan.
"Heidän uskollisuuteensa kyllä saatat luottaa, mutta et heidän lukumääräänsä. Pysy vain paikoillasi, sillä täällä olet parhaimmassa turvassa. Kansa on rauhoitettava." Seneca ja konsuli Licinius olivat samaa mieltä. Raivo laaksossa yltyi yltymistään. Kansa hankki aseikseen kiviä, telttapaaluja, laudanpätkiä, joita se kiskoi irti ajopeleistä, ja kaikkinaisia rautaesineitä.
"Tänne, Licinius", huusi hän. "Tule perässäni! Tässä pitäisi aukon olla." Hän juoksi eteenpäin, mutta törmäsi jotakin kovaa vastaan niin ankarasti, että lensi takaperin. "Mitä se on", kysyi Lucius Licinius. "Onko siellä toinen muuri?" "Ei", virkkoi rauhallinen ääni ylhäältä, "ne ovat goottien kilpiä." "Siellä on kuningas Vitiges", sanoi prefekti vimmoissaan silmäillen vihaisesti synkkiä haamuja.
"Heti, kun olin tullut vakuuttuneeksi siitä", päätti Cethegus kertomuksensa viime aikojen tapahtumista, "että kauheat kertomukset Ravennan rettelöistä olivat vain turhia huhuja, mahdollisesti keksittyjä, joka tapauksessa liioiteltuja, koetin mahdollisuuden mukaan rauhoittaa ystävieni levottomuutta ja innostusta. "Yltiöpää Lucius Licinius, joka ihailee minua mielettömästi, oli turmella kaiken.
"Caesar ja Cethegus", vastasi Marcus. Silloin ovet aukenivat. Sisäpuolella näkyi kaksinkertainen rivi roomalaisia legioonalaisia ja isaurilaisia palkkasotureita. Viime mainitut olivat silmiin saakka puetut rautaan ja aseina heillä oli kaksoiskirveet. Lucius Licinius seisoi roomalaisten etunenässä paljas miekka kädessä. Isaurilaisten päällikkönä oli heidän ruhtinaansa Sandil.
"Katso nyt sanoinhan sen jo rynnäkkö koskee vain pyhän Paavalin porttia", virkkoi hän lopuksi viitaten goottien leiriin päin, josta suuri joukko-osasto marssi mainittua paikkaa kohti. Licinius totteli ja vei heti kolmetuhatta isaurilaista melkein puolet varusväestä haudalta joen yli ja pitkin Viminalista Diokletianuksen kylpylaitokseen.
"Licinius oli nähnyt sinun ratsastavan tyrannin vieressä. "Tapahtuisiko vallan uskomattomia, sotisiko Julius Cethegusta vastaan, poika isäänsä vastaan? "Tule tänään auringon laskiessa puheilleni Silvanuksen rappeutuneeseen temppeliin, joka on meidän ja barbaarien etuvartijain välillä. "Tyranni on ryöstänyt minulta Italian, Rooman ja sinun sielusi.
Kallistratos saapui paikalle kasvot ja kaula verisinä. "Cethegus", huusi hän, "kaikki on hukassa! "Barbaarit ovat Roomassa! "He ovat nousseet muurin yli." "Missä", kysyi prefekti soinnuttomalla äänellä. "Hadrianuksen haudalla!" "Oi, päällikkö", huudahti Lucius Licinius. "Varoitinhan sinua!" "Siellä on Vitiges", sanoi Cethegus sulkien silmänsä. "Mistä sen tiedät", kysyi Kallistratos ihmeissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät