Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Lewenhaupt, Kaarle XII:n suurin sotapäällikkö, oli viimeisiä, jotka saivat tietää, mitä kuningas ja Rehnsköld olivat päättäneet muun päällikkökunnan mieltä kysymättä. Rehnsköld oli hänelle vihoissaan; muuten oli urhoollisen sotamarsalkan käytös kaiken päivää käsittämätön.
Kadehditaan valtaani, tahdotaan kukistaa minut, jotta päästäisiin itse peräsimeen. Siinä se rauha, jonka tähden meidän miehemme nyt matelevat verivihollisemme edessä. Mutta vielä minä pysyn ohjaksissa, eikä kukaan minulle määrää lakia, sillä itse minä olen heidän lakinsa. Buddenbrock laski kätensä ystävän olalle: Sinun täytyy punnita sanojasi, Lewenhaupt.
Lewenhaupt puollusti itseänsä myöhään yöhön erinomaisella miehuudella ja kohta kun pimeä tuli, varusti hän itsensä hyvään asemaan, tehden muona-vaunuista jonkun-moisen varustuksen itsellensä. Niin sai hän lepoa yöllä, mutta kohta kun aamu koitti, alkoi taistelu uudelleen ja Lewenhaupt näki mahdottomaksi varjella vaunuja.
Löfving miehineen oli lähtenyt, mutta rattoisa puhelu puiden alla houkutteli muutamia hänen poikiaan palaamaan, nauttiaksensa vaikka kaukaakin ilosta. Milloin Lewenhaupt saapuu? kysyi Ring vierailta. Mahdollisimman pian, mutta valtiopäivät eivät vielä päättyneet. Hänestä tulee päällikkö jommoista tuskin ennen on nähty. Mutta mitä täällä pidetään Buddenbrockista?
Se on valhe! huusi majuri kiivaudella, joka osoitti, että hän nyt vasta ymmärsi mitä Attila tarkoitti. Se ei ole totta! Täällä ei ole rovioita eikä kuningas Fredrik ole mikään Filip. Eikä Lewenhaupt mikään Alba. Mutta sittenkään ei Suomen kohtalo ole sen parempi.
Herrat saivat aika puskuja meidän suomalaiselta sarvikuonoltamme; Crusbjörn esim. sai kuulla, että hän on yhtä kehno valtiomiehenä kuin hyvä soturina. Enimmän sutkauksia sai osakseen kuitenkin Akseli Lewenhaupt. Valtiopäivät on armollisesti hajoitettu; prinsessa on pyytänyt, että sen tulisi tapahtua hellävaroen. Kuitenkin aatelisto on äänestänyt prinsessaa hallitsijaksi. Arvaapa kuinka!
Hänelle pöytärahaksi tarjotut 15,000 hopeataalaria vähensi hän itse 12,000:teen. Semmoiset olivat ne ominaisuudet, joilla Kaarlo Emil Lewenhaupt saavutti kunnioituksen ja ihailun, joka näytti rajattomalta. Jokunen luuli huomanneensa, että häntä huimasi hänen ylevä asemansa, mutta näiden muka kadehtivien pärjääjien äänet tukahutettiin.
Tiedät itse, että jokainen ajatteleva ihminen toivoo tästä onnettomasta sodasta pikaista loppua. Useimmat upseerisi vaikkapa väkisin estävät taistelua Venäjää vastaan. Mutta sittenkin, tiuskasi Lewenhaupt pikastuen, olit sinä äänestyksessä Bousquet'n puolella, kun tämä vaati meitä puolustamaan Haminaa. Buddenbrock katseli tyynesti asetoveriansa silmiin.
Täytyneekö minun vielä joskus myöntää sinun olevan oikeassa? Ole siitä varma. Usko minua, Lewenhaupt, Ruotsille tulee onneksi jos se menettää Suomen, sillä siten ja ainoastaan siten saamme rauhaa ja lepoa. Taas kävi Lewenhaupt miettiväksi ja uudestaan kysyi hän epäröiden: Mutta entäs voitto? Kunnia? Miten saamme sen? Eikö se riitä, kun saamme rauhan ja Birkenfeldin? Entä kunnia?
Mutta älkää tätä uskoko! Rukoilen teitä. Ajatelkaa mikä häpeä meitä kotona odottaa, jos loppu kaikesta on antautuminen. Lewenhaupt ei vastannut, mutta veti hiljakseen kuorestaan toisen kirjeen, levitti sen ja viittasi allekirjoitukseen ja sinettiin: Tässä näet kuninkaan käskyn, joka kutsuu Buddenbrockin ja minut Tukholmaan. Minulla ei täällä ole enään mitään valtaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät