Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Kaunopuheliaisuutensa ja intonsa oli hän käyttänyt puolustaaksensa kansan miestä, rauhaa rakastavaa Hornia. 1734 vuoden valtiopäivillä pani Lewenhaupt koko tarmonsa liikkeelle hillitäksensä aateliston ylenpalttisia vaatimuksia, ja kun hän siinä menestyi, tahtoi sama aatelisto saada hänet ylennetyksi kenraaliluutnantiksi, mutta hän sen esti, koska ei tahtonut syrjäyttää vanhempia kumppaneitaan.
Lewenhaupt ei luullut voivansa ruveta hyökkäykseen, ja kun ei käynyt edes pitää joukkoja koossa, päätti hän sijoittaa ne talvimajoihin, niinkuin venäläiset olivat tehneet. Likeisimmät rykmentit saivat palata ruotuihinsa, ja toisia hajoitettiin pitkin Uuttamaata, Hämettä ja Turun lääniä aina sen mukaan kuinka muonavaroja oli saatavissa. Mutta se lepo ei tullut pitkäaikaiseksi.
Tuskin sitä vielä voi kuiskatakaan, mutta sanon sen kuitenkin teille: Suuriruhtinatar Elisabet on otettu vangiksi, ja nyt ehdottaa Lewenhaupt, että Elisabet hänen avullaan ottaa Venäjän valtakunnan haltuunsa. Sepä! Vai niin! Mutta korvaukseksi vaatii hän, että Venäjä luovuttaa Ruotsille kaikki mitä tsaari Pietari on meiltä riistänyt. Nyt nuoret eivät enään voineet hillitä tunteitaan.
Lewenhaupt katseli toveria silmiin, kysyen melkeinpä epäluottamuksella: Rauhaa! Nyt jo! Mitä olemme siis voittaneet? Ja mistä otamme sen kunnian, jonka menetämme, jos palaamme kotiin vihollista karkoittamatta? Jos tässä otamme voitot ja kunniat lukuun, niin älkäämme unohtako mitä siitä tulee, jos viholliset lähtevät ajamaan takaa meitä, kun meidän pitäisi karkoittaa heidät?
He eivät ole yksin maailmassa. Minä saan tahtoni perille ilman heitä. Teidän pitää tietää kaikki! Ne komeat arkut, joita juhlallisesti ajettiin tänne voittosaalis Säkkijärveltä Lewenhaupt säpsähti: No, mitä niistä?
Lewenhaupt nyökkäsi myöntävästi päätään ja Buddenbrock jatkoi: Pääasia on, että saamme aikaa ja että vältämme kaikkea, mikä saa viholliset vimmastumaan, sillä vielä on venäläinen päällystö sangen mukaantuvainen. Mukaantuvainenko? toisti Lewenhaupt selvästi hämillään.
Tätä nykyä oli hänen arvonsa ylimmillään; tämä mies oli tuon lähenevän surullisen sodan sankari, kenraali, kreivi Kaarle Emil Lewenhaupt, jota hänen rohkeimmat puoluelaisensa nimittivät "Kaarle XIII:ksi." Toinen herra oli keski-ikäinen siviilimies, hänen pukunsa oli yksinkertainen, mutta niin aistikas ja arvokas että tuon keikarimaisen valtiomiehenkin puku sen rinnalla joutui varjoon.
Toinen ei tahtonut toistaan epäillä, ja siten ensimmäinen jännitys laimeni, mutta kun sittenkään kukaan ei voinut saada asiata mielestään, ryhdyttiin taas yksityiskohtiin. Täytyihän vielä tänään antaa joku selitys. Lewenhaupt saapui ja otettiin vastaan yleisellä riemastuksella. Nyt saadaan kaikki kuntoon.
Lewenhaupt väittää syyksi suomalaisten tyytymättömyyttä ja tottelemattomuutta; ei sano voivansa sallia, että moisella väellä mennään ylivoimaista vihollista vastaan. Sepä kepponen! Hävetä pitäisi hänen. Jos hän olisi täällä, kyllä näyttäisin minkätähden väki nurisee. Hän ei teitä ymmärtäisi, sanoi Freidenfelt surullisen ylenkatseellisesti. Bousquet ei vastannut.
Hyi, se on jumalatonta, se on inhoittavaa... Kreeta herkesi soutamasta ja vene liukui yhä hitaammin vettä pitkin. Niin, näetkös, jatkoi nuorukainen totisesti, meillä on nyt sota sekä kotimaassa että ulkomailla. Lewenhaupt marssii venäläisiä vastaan Viipuriin, ja ensin oli aikomus, että minä menisin mukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät