Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Sentähden tahtoo Lewenhaupt ajaa heidän asiatansa ja auttaa suuriruhtinatarta hänen isänsä valtaistuimelle. Vai niin! Vai sen tähden. Nythän oli saatu langan päästä kiini, eikä yrityksestä ollut sanottavana muuta kuin hyvää, sillä sehän voisi tuottaa onnea sille, joka siihen oli ryhtynyt. Hubert oli ainoa joka ei riemuinnut.
Hänen, Fröbergin, oli mahdotonta puolustaa niitä vähäpätöisellä miesvoimallaan, jonka vuoksi hän vaati ainakin 1,000 miestä avukseen. Vai 1,000 miestä! huudahti Lewenhaupt hämmästyneenä. Minun seitsemästätuhannestani tuhat miestä? Lascylla on 10,000. En luovu yhdestäkään miehestä, saatikka tuhannesta.
Lewenhaupt seisoi siinä kuin lammas ja vastasi hämillään: Vai niin, niin luulet Buddenbrock, olet oikeassa. En olisi jalosukuinen, jos etsisin epävarmaa onnea roistoväen kautta. Sitten kääntyi hän minun puoleeni ja sanoi: Lähtekää virkaanne ja hoitakaa komppaniianne. Sprengtport. Sen olisi voinut sanoa edeltäkäsin. Ei tikapuilla tähtiin kiivetä. Löfving. No ei!
Segebaden vaikeni, ja vasta silloin hän huomasi minkä vaikutuksen hänen sanansa olivat tehneet. Lewenhaupt oli kavahtanut pystyyn, hänen värinsä oli muuttunut tuhkaharmaaksi, ja hän seisoi tuossa liikahtamatta tuijottaen uskolliseen sanansaattajaansa. Näytti siltä kuin olisi hänen sydämmensä lakannut tykyttämästä.
Tämä puolustuspaikka oli uskottu eversti Fröbergille 2,500 miehen kanssa, ja tänne suuntasi nyt Lewenhaupt matkansa.
Niiden kanssa ei saa kevytmielisesti menetellä. Kuulkaa, kuulkaa! huusivat nuoret. Suunnattomia rikkauksia niissä lienee. Tiesinhän sen! vakuutti eräs nuorukainen. Hän on meidän miehemme! Entä suuriruhtinatar? Teidän ylhäisyytenne, kysäsi Segebaden, missä hän on? Lewenhaupt yskäsi. Hän tulee toiste yhtaikaa sen suuren voiton kanssa.
Kenraali Lewenhaupt oli koonnut pakenevan armeijamme hajoitetut jäännökset, mutta täytyi antautua väkinensä ruhtinas Menschikov'ille vangiksi. Koko ruotsalaisesta sota-voimasta ei jäänyt mitään jäljille sinä onnettomana päivänä, joka oli 28. kesäkuuta vuonna 1709.
Sitten huomautti hän taas mitä seurauksia peräytymisestä olisi ja syytti kaikkia jotka Hatun nimen omistavat. Erityisesti puhui hän Lewenhauptia varmaankin kohtaavasta edesvastuusta, ja kuinka hän kerran vielä saa katua sitä erehdystä, jonka nyt teki, sillä puolustaa sitä ei voitu koskaan. Levotonna ja tuiki pahalla mielellä lähti Lewenhaupt pois.
Buddenbrockilla ei ollut sen enempää sanottavaa, ja katkaistaksensa äänettömyyden kysyi Lewenhaupt vihdoin: Vaimosiko siis pakotti sinut tänne lähtemään? Niin teki, Lewenhaupt. Usein me tosin peittelemme totuutta pelastaaksemme kunnian. Mutta se on väärin, Buddenbrock, aivan väärin! Kaiketikin varsin väärin, mutta en ole minä semmoisessa ainoa. Itsekin salaat totuutta.
Silloin lähestyi Lewenhaupt kulkien käsikynkässä Buddenbrockin kanssa, tosin jotensakin kaukana, mutta kuitenkin siksi lähellä, että jo saivat sanoista selkoa ja ymmärsivät mistä oli puhe.
Päivän Sana
Muut Etsivät