Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Yli kaiken tämän väikkyi iloisen epäjärjestyksen leima, tuulen ja laineiden virkeä leikki, hulmuavien lippujen lepatus, venemiesten huudahdukset, iloiset ryhmät siellä täällä mäkirinteillä, sikin sokin juoksentelevat lapsiparvet, hyörinä ja pyörinä kahden, rinnakkain melkeinpä veden päälle rakennetun vähäisen ravintolan ympärille, joiden siltapalkit alinomaa lonkkuivat kävelijäin jalkojen alla.
Imogenin Kalliista hengest' ota multa henki; Vaikk' ei niin kallis, on se toki henki; Sen itse leimasit; ei joka markkaa Ihmisten kesken punnita, vaan leima Se köykäisenkin rahan kelvoittaa; Kuvasi olen, sitä kelpoisempi. Näin velkalaskuni jos hyväksytte, Niin viekää, taivaan vallat, tämä henki, Ja raskas velkakuorma purkakaa! Oi, Imogen! Sinulle hiljaa haastan.
Tiesihän jotain kertoa tuo alkovikin, jossa olin viettänyt tämän piinaviikkoni unettomat yöt ja sulkenut, aikamies, itkien syliini tyynyn, jonka nurkassa oli ravintolan leima. Kuinka hennoin nyt jättää sinut, jossa olin niin sydämeni pohjasta iloinnut! Mutta täytyihän minun! Pois, pois! Lukkoon kaikki! Lukkoon kaikki entisyys ja avain koskeen!
Esitin hänelle listan, joka oli edessämme pöydällä. Siihen uuteen kansansivistysrahastoon ... niin, onhan se, mutta kun mieheni ... hän sanoo, että sillä on valtiollisen kiihoituksen leima ... hänellä on nyt omat mielipiteensä ... ja hänen asemansa... Jos ei hovineuvoksetar tahdo siinä muodossa, niin ehkä sopisi jollekin muulle seuralle. Sanokaa, mille muulle?
Aadolf liittyi niihin, jotka seurasivat syytettyjä. Hän näki Inkerin hoipertelevan eteenpäin nojautuen Elliin, käsivarsi kiedottuna tämän kaulaan. Vaimovanhuksen katse oli luotu maahan, ja hänen vartalonsa oli kumarassa, mutta siitä huolimatta oli siinä synnynnäisen jalouden häipymätön leima: hän oli kunnianarvoinen alennuksessaan, juhlallinen surussaan.
Ja kuitenkaan ei nyt ollut minkään turhan kuleksimisen ilma, sillä aurinko oli peittynyt pilviin, jääkylmä tuuli puhalteli pitkillä, autioilla kaduilla, joilta ohut jääkuori kohosi ilmaan pieniksi pilviksi musertuneena. Ankaran kylminä talvi-ilmoina oli tässä työmieskorttelissa synkkyyden leima.
SOTAMIES. Ylevä päämies, kuollut Timon on Ja haudattuna meren rantaan aivan. Tää hautakiven' oli kirjoitus, Sen painoin vahaan, jonka pehmyt leima Mun, oppimattoman, nyt tulkki olkoon.
Karjatalossa näkyi, kuten sen asujamissakin, vanhuuden leima. Katto-orret olivat madonsyömät, seinät savusta mustat ja ikkunat harmaat pölystä. Tammisessa kaapissa oli kaikenlaisia astioita ja esineitä, kannuja, lautasia, tinavateja sudenrautoja, keritsimiä; suunnattoman suuri käsiruisku sai lapset hyvälle tuulelle.
Tapani tarttui hänen olkapäähänsä ja kohotti häntä, mutta ruumis oli kankea ja kylmä, ei karvanjuurikaan värähtänyt. Kaikki olivat äärettömän liikutuksen vallassa. Kölliskön huulet värähtelivät ja kauhistuksen leima näkyi hetkisen hänen kasvoillansa, mutta kohta oli hän jälleen tavallisessa tyyneydessänsä.
Se oli vallankumouksen kiitos vallankumouksen marttyyreille! Ilman määritelmää, noin vaan – pois varkaat ja provokaattorit puolueesta. Ja Elma tunsi, että häneenkin painettiin poissulkemisen leima! Ha! Ha! Ha! Ei sille voinut muuta kuin nauraa!
Päivän Sana
Muut Etsivät