United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta vaimo ei antanutkaan keritsimiä, hoki vaan hätäyksissään: "Ei; kyllä minä nämät maksan" ja koki työntää hintaa sepälle. Tiheissä kylissä tuli häntä vastaan useinkin parvittain ihmisiä. Silloin sateli hänelle joukottain kysymyksiä: "Onko puukkoja, onko keritsimiä, onko ruuvipihtiä" ja silloin sepälle näytti tulevan koko markkinat.
Karjatalossa näkyi, kuten sen asujamissakin, vanhuuden leima. Katto-orret olivat madonsyömät, seinät savusta mustat ja ikkunat harmaat pölystä. Tammisessa kaapissa oli kaikenlaisia astioita ja esineitä, kannuja, lautasia, tinavateja sudenrautoja, keritsimiä; suunnattoman suuri käsiruisku sai lapset hyvälle tuulelle.
Useinkin lähti tinkaaja jälkeen ja lupasi sepän vaatiman hinnan, mutta seppä ei kääntänyt päätänsäkään, kävellä junttasi vaan eteenpäin. Tuliko joku vaimo häntä vastaan ja kysyi keritsimiä, oitis työnsi silloin seppä vasemman kätensä oikean puoleiseen poveensa, sieppasi sieltä paperiin käärityt keritsimet ja ojensi ne kysyjälle.
Poveensa tukki hän kaikellaista pikkutavaraa, niinkuin veitsiä, joissa oli vaan terän ympärillä tuppi, keritsimiä, pieniä ruuvipihtejä ja muuta semmoista. Olipa kumma nähtävä tuo matkalle lähtevä seppä tuossa matkapuvussaan: vatsa paksu ja pullea, niinkuin ennen on jo sanottu, ja povi vielä pulleampi, sinne työnnetyn pienen kauppatavaran takia.
Eräänä kertana tuommoinen keritsimien ostaja ei tyytynytkään siihen, että hänelle summassa vaan annetaan yksi pari. "Eikö niitä saa valita?" sanoi tuo ostaja. "Mitä sinä niistä ymmärrät? Minä itse olen ne jo aikoja sitten valinnut, ja minä olen ne niin tarkkaan valinnut, ett'ei niissä ole ainuttakaan huonoa paria", sanoi seppä ja yritti ottamaan keritsimiä pois.