Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Taavetti, hän se vaan ei tanssinut, häntä kyllä kehoitettiin, vaan hän sanoi: "Minulla ei ollut aikaa niin turhanaikaiseen työhön opetella". Vihdoin, kun sitä alinomaa pyydettiin, sieppasi hän Leenan kainaloonsa, pyöritti kerran ympäri tupaa ja tuumi sitten: "Näyttikö sievältä?" Ensimmäisiä toimiansa vävynä oli Taavetilla tutkia talon työkalut perinpohjaisesti.
"Eikö muuta?" vastasi Ojamylläri aivan kummallisella tavalla ja nousi kiireesti jälleen ylös, "sen voit piankin saada tietää: Ylisuon Mikon Leenan luona, jossa naimiskauppaa hieroin Jaakon ja hänen rikkaan tyttärensä välillä". "Herra Jumala! sitä pelkäsin!" huudahti Liisa lyöden käsiänsä yhteen, ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
Selvään näkyi Leenan kasvoista että hän pelkäsi Taavetin kuolevan. Viikkoja vieri ennenkun Taavetti tointui taudistansa ja melkein joka päivä kävi Leena häntä katsomassa. Kun Taavetti nousi ylös sairas-vuoteelta, kääntyi Liisa, nuorin sisar, samanlaiseen tautiin. Hän tuli verkalleen kipeäksi ja luultiin sen menevän pian ohitse; mutta niin ei käynyt. Kolme viikkoa sairastettuaan kuoli hän.
Pynnölän jyvävarasto oli hyvänä apuna, niin että Naavalassa syötiin selvää leipää katovuotten läpi. Suuret kerjäläislaumat majailivat viikottaisin Naavalassa, jossa he saivat riittävän ravinnon, vaan kyllä jyvät loppuivatkin ja rahaa täytyi ruveta käyttämään matto-jauhojen ostamiseen. Kuitenkin lievitettiin hätää niin laajalti kuin mahdollista Taavetin ja Leenan toimesta.
Matami vain oli kirjoittanut Iirille asiasta ja käskenyt hänen pitää Leenan vastaiseksi, kunnes saisi sieltä pitäjästä sopivan palvelijan. »Millä tavoin sinä nyt lähdet Helsinkiin?» kysyi matami Helyltä. »Martti tulee minua saattamaan Hämeenlinnaan ja siellä sitte eroamme; Martti lähtee hevosella Mustialaan ja minä junalla Helsinkiin.»
Ja niin juhlallista, että sydäntä hytkyttää.» Omin valtoinsa pulpahteleva naurunhörähdys kuului tuon tuostakin Leenan maatessa lattialla tirkistämässä pienen talon ikkunasta sinne sisälle. Laura näet oli järjestänyt niin, että oli katsottava määrätystä ikkunasta, ja siitä nähdäkseen piti katsojan paneutua pitkälleen lattialle.
Tuosta pojat niin säikähtivät, että huutain juoksivat kotiinsa, kertoen Anna Leenan tahtoneen loihtua heidät. Tässä mentiin niinkin pitkälle, että Anna Leenasta kanneltiin vanhalle Katrille ja käskettiin kurittamaan tyttöä.
Kiivaimmat uhkailivat jo antaa toisillensa "tillikoita", kun lautamies astui esiin, ja osoitti kohta Leenaa ja sanoi: "Tuota me juuri etsimme". Leenan suu tukkeusi paikalla, ja muut hölmistyivät niin, etteivät uskaltaneet enään "henkeänsä vetää". "Sinä olet tänä päivänä tehnyt pahoja", alkoi lautamies. "Mitä puhut pussissas olevan?" sanoi Leena, ja tekeysi rohkeaksi.
Viimeiselle meriretkelle kun hän läksi ja silloin ei hän vielä saarella asunut oli hänellä kaksi tervettä kättä, kun hän palasi oli toinen mennyt, ja Matista ei enää ollut merimieheksi. Silloin muutti hän saarelle Leenan kanssa, jonka hän pari vuotta ennen onnettomuuttansa oli nainut. Tämä Leena, Matin vaimo, oli miestänsä joitakuita vuosia vanhempi.
Attilankin näkeminen ilahutti häntä, mutta hän ei saanut jäädä heidän pariinsa. Löfving itse vei hänet kamariin, sulki oven ja asetti kaksi sotamiestä vartioimaan. Niille antoi hän käskyn, etteivät saa päästää sisään ketään muuta kuin Marian ja Leenan, joiden piti vaalia sairasta. Kapteeni itse sulki huoneen ulkoluukut ja varoitti pysymään hiljaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät