Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
"Paikalla lähden lautamiehen luokse ... täälläpä tuo näkyi olevan markkinoilla... Saat tämmingin jo ihan tänä päivänä ja kohtapa nuo ovat kevätkäräjätkin!... Sittenpähän lie ilmoinen kumma, jos ei oikeutta saatane..." "Eipä sull' ole vieraitamiehiä, niin että kissallasikoon potkitat?..."
Pari lautamiehen näköistä miestä istui penkillä polttelemassa sikaria, joita heille nähtävästi oli antanut heidän kolmas seuratoverinsa josta en voinut varmuudella päättää, mikä hän oli. Mutta sen voi kuitenkin jo ensi silmäyksellään nähdä, että hän »luuli olevansa jotakin», niinkuin sanotaan. Minä istuuduin toiselle puolelle konetta ja kuulostin.
Mutta hän luuli hymyn merkitsevän vallan toista ja siinä innossa hän, kun päästiin Kustaan mökin kohdalle, sanoi: »Ei niiden sellaisten köyhäin ja työväen sovi antaa silmille lentää, niitä pitää vähän nöyryyttää ja opettaa niin että... No, kyllä ne saavat tänä vuotena nenäänsä, saavat jo!» Nimismies pysäytti hevosensa kujalle ja antoi lautamiehen sitoa sen kiinni vieressä olevaan aitaan.
Kantajat eivät voineet millään tavalla niitä vääriksi näyttää, sillä kirjoittaja ja vieraat miehet olivat kuolleet, heitä ei voitu kuulustella; ilman sitä olivat he tunnetut rehellisiksi miehiksi; muita vieraita miehiä ei ollut, ja oikeus tuomitsi asian lautamiehelle eduksi. Nytkös tuli toinen ääni lautamiehen pilliin.
Maalari, joka olisi tahtonut kuvata rukoilevan enkelin, olisi tästä saanut kauniin ja sopivan mallin. Lukiamme luullee kukatiesi lautamiehen tulleen tästä liikutetuksi ja hellästi sulkeneen tytön syliinsä. Ei, hän tuuppasi hänen pois tyköänsä, kirous huulillansa. "Tämä menee liian pitkälle," sanoi Pietari Mikonpoika, joka tähän asti oli istunut sanaakaan lausumatta. "Tämä menee liian pitkälle.
Mutta oli minulla kuitenkin yksi kirja ja sen minä sain emännältä, joka aina oli minulle hyvä, niin siihen aikaan kuin jälkeenpäinkin. Ei sitä usein tapahdu, että emäntä olisi miehensä lehtolapselle hellä, mutta lautamiehen emäntä olikin toista kuin muut emännät ... eikä ne oikein sovussakaan tainneet elää.
Kauppamies todisti juuri tämän oikeuden edessä seisovan Kanniaisen lautamiehen tulleen häneltä tällä kysymyksessä olevalla kirjalla eräänä iltana rahaa pyytämään lainaksi. "Asia on selvä: sinä olet tehnyt ruman väärennyksen, sinulla on rikos-veli samassa asiassa, tunnusta se!" sanoi oikeuden esimies vapisevalle lautamiehelle. "En". "Etkö tunnusta?" "En".
Viimeisinä aikoina rupesi isäntä juomaan, vaikka kyllähän se sitä jo ennenkin salaa teki, eikähän se minulta sitä saanut salassa pidetyksi. Mutta nyt hän rupesi sitä julkisestikin harjoittamaan ja menetti lautamiehen virkansakin sen tähden.
Tyttö meni ja lautamies otti avaimen pois suulta ja pani oven lukkoon. Sinä yönä ei sammunut valkea lautamiehen kamarista. Mitä siellä tehtiin, ei tiedetty, mutta väliin kuultiin sieltä iloista naurua, mutta enimmiten oli kamarissa haudan hiljaisuus. Kauas päivään asti oli lautamiehen kamarin ovi lukossa ja kun se viimein avattiin, oli siellä viheliäinen näkö nähtävänä.
Joka kaupunki- ja matkamieheltä kyseltiin lautamiehen kuulumisia, ja pian saatiin tietoon, että hän on menettänyt kunniansa ja virkansa, vieläpä saanut sakkoakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät