Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Yksi mukanani seuraavista miehistäni oli puettu vankien joukossa olevan venäläisen upseerin pukuun ja minä pänttäsin nyt kiireesti hänen päähänsä muutamia venäläisiä lauseita, joita hänen tuli ohjeitteni mukaan käyttää. Itse olin pukeutunut tavallisen luotsin asuun.
Yrittäessäni eräänä päivänä teksteistäni muodostaa uusia lauseita huomasin, että sana »minä», jolla kumpikin teksti alkoi, oli toisessa laatassa piirretty toisin kuin toisessa. Kummassakin laatassa se oli varustettu parilla tarpeettomalla kiemuralla, mutta kiemurat eivät olleet samaan paikkaan tehtyjä eivätkä myöskään samannäköisiä.
Nämä hymyilevät ja rienteleväiset aallottaret lorisevat, väliin vai'eten ja väliin puhuen hiljaisella äänellä salaisia lauseita, kielellä, jota ei kukaan ymmärrä. Muualla vesi kohisee eli pauhaa.
"Kyllä! jos olemme vapaat." "Alroy! sinussa on suuri henki, suurin, jonka minä olen ikinä tuntenut taikka josta olen kirjoissa lukenut. Minä en koskaan nähnyt sinun vertaistasi, enkä milloinkaan nähne." "Hiljaa, hiljaa, suloinen ystäväni. Minä olen särkynyt ruoko, mutta minä olen kuitenkin vapaa. Meillä ei ole mitään aikaa kohteliaita lauseita varten. Menkäämme pois, menkäämme heti."
"Luulenpa kuitenkin", huudahti hän niin kiivaalla äänellä, että kaikki kääntyivät katsomaan häneen, "että jos kohtaamme sairaan ja köyhän ja annamme hänelle vaan rakkautta ja uskoa ja muuta sellaista, eikä ollenkaan rahaa, niin ei hän sillä tule autetuksi. Luulen varmaan, että hän kernaammin ottaisi rahaa kuin raamatun lauseita." Gabriellen puheen jälkeen syntyi rasittava hiljaisuus.
Kun Iikka oli kymmenennellä ikävuodellansa, luki hän eräänä päivänä sanomalehtiä. Kun hän oli laannut lukemasta, tuli hän isänsä luo ja sanoi: "Noissa sanomalehdissä on semmoisia sanoja ja lauseita, joita en minä ymmärrä: mitä merkitsee kansallisuus." "Mikä kansa on se, joka tässä Suomessa asuu?" "Tietysti Suomen kansa." "Mikä kansallisuus on siis tällä Suomen kansalla?"
Ei kukaan heitä puhutellut eikä lähestynyt, he näkivät todistajan toisensa jälkeen menevän huoneesen ja tulevan ulos, he näkivät miten ihmiset jokaisen uuden todistuksen jälkeen kiivaammin puhelivat keskenänsä ja useammin pudistelivat päätänsä, he kuulivat myös katkonaisia lauseita: "se oli sentään painava todistus", "ei hänen käy hyvin", "joko hän tunnustaa?" j.n.e.
Kun Lönnrot edellä mainitun runon johdosta oli sanonut, ettei siinä 'Hekkalan Mariasta lausuta sen pahempaa, ettei kyllä valitettavasti monestakin tytöstä käy pahempia lauseita' ja kun hän vielä uskaltaa lisätä: 'Melkein lukisi koko runon hälle kunniaksi, koska siinä ei voi hänen arvoansa suuresti millään alentaa', niin ei sovi kummastella, että arvostelija 'ei toki usko yhtään Suomen sirkkuaan niin raaksi, että suuttumatta, ja vieläpä korvallekin läppäämättä' kuulisi itsestään laulettavan tällaista.
Niinpä saan muun muassa Minna Canthin "Agneksen". Siinä on paitsi tavallisia pistemerkintöjä myöskin neulankannalla reunoihin ja lukujen loppuihin kirjotettuja lauseita. Ne ovat tuttuja huligaanirivouksia, jotka on kirjotettu kömpelöllä ja tottumattomalla käsialalla. Nämä löydöt, joita aluksi ryhdyn niin suurella mielenkiinnolla tarkastamaan, saavat mieleni alakuloiseksi ja tympeäksi.
Herra A. perheineen murkinoitsee erään puun alla; toisen puun siimehessä syö herra B. perheineen eineensä, ja tervehdyksiä, hymyilemisiä ja lauseita vaihdetaan tuota pikaa. Perhe-elämä siis osaksi muuttautuu taivasalle, eikä se liene sille vahingoksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät