Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ikkunassa oli valkoiset uutimet ja laudalla kukkiva verenpisara. Se oli istutettu tuohiseen, ei saviruukkuun, niinkuin kaupungissa oli tapana. Oikealla seinällä oli sänky, vasemmalla penkki, ikkunan alla pöytä ja sen kahden puolen tuolit; siinä huoneen koko sisustus. Tytöt katselivat ihastuneina ympärilleen ja Anna Sohvi oli tyytyväinen.
Rikkaat sitävastoin istuivat huolettoman näköisinä "kaleskoissaan", supiturkkiensa sisässä, ajaen vinhasti eteenpäin, ettei pyörätkään ennättäneet kolista kivikadulla, vaan mennä lipasivat juurikuin saippuoitetulla laudalla.
ROOPE. No, en niin! Onhan toki lupa senverran leikkiäkin laskea. Onko sinulla huomassasi yhtään ihran kettä? Kodan laudalla taitaa olla. Katso sieltä! "Talo kun linna ja poika kun herra Ja hevonen kun mäki " Mitä sinä arvelet, jos joku muukin vähän laskisi leikkiä? ROOPE. Kuka muu? MIINA. Välipä tuolla, kuka. Hilma esimerkiksi. ROOPE. Kun laskee, niin laskee mitäs siitä!
Toiset eivät kuitenkaan sanoja eroittaneet; koetettiin olla hiljaa. Tiina Katri pesi ruumiin ja haki omalta puoleltaan puhtaan paidan sen päälle. Mari oli hiljennyt, mutta he eivät varmaan tienneet, oliko hän nukuksissa vai ei. Siinä kun he Holpaisen kanssa jonkun tunnin päästä kantoivat ruumista laudalla ulos, katsoi Tiina Katri taakseen ja näki Marin silmät selkiseljällään seuraavan heitä.
KALLE. Vielä riukujakin tällaisella laudalla! ROOPE. Etkö sinä, Hilma, tahdo hypätä minun kanssani? HILMA. Minä katselen mieluummin. MIINA. Ai, ai! Lopeta jo! Minä kohta putoan. Vähän sinä uskalsitkin. MIINA. Niin kai, kun ilmankin peloitti. Mutta hauskaa se on sittenkin. Yritäpäs Hilma, sinäkin! ROOPE. Tule nyt Hilma! Minä lyön hiljaa vaan. HILMA. En minä viitsi. MIINA. Ei Hilma taida uskaltaa.
Mutta sen päällä oli erittäin kaunis kuvastin, jonka paksut hiotut särmät sateenkaaren väreillä hohtivat, mustassa loukossa nurkkalaudalla korukantisia kirjoja keskellään ylpeä valokuva-albumi ja niiden yläpuolella toisella laudalla Thorwaldsenin Kristus.
Kuunnellen Feden laulua taisi Kor parka istua liikahtamatonna, juurikuin peläten vähimmänkin liikahduksen karkoittavan hänet, ja silloin sattui että Fede yht'äkkiä iloisesti nauraen lakkasi laulamasta, kääntyi ikkunaan päin ja poimi muutamia kellastuneita lehtiä kukistani, jotka ikkunan laudalla olivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät