Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Tämä pieni, lapsellinen olento, joka tuskin näytti päivääkään vanhemmalta kuin nähdessäni hänet rautatiepostivaunussa, oli nyt leskenä vieraassa maassa, kaukana kaikista ystävistä, jos en minä semmoiseksi osoittanut itseäni. Minulla oli mukanani kirje, jonka hänen isänsä oli lähettänyt hänelle.
Tukholmassa jäi Kustaa joksikuksi ajaksi asumaan kenraalin perheesen, jossa häntä sangen suurella ystävällisyydellä kohdeltiin. Tällöin näki hän ensi kerran Elviran, joka siihen aikaan oli pieni, kuusivuotias, herttainen lapsi, ja tutustui hänen kanssansa. Jo silloin syntyi lapsellinen hellyys ja mielisuosio molempien leikkikumppanien välille.
Jos joku vieras häntä puhutteli, vastasi hän hiljaa, melkein ujostellen, mutta jos seurustelu kävi tuttavallisemmaksi, saattoi hän pian leikiksi pistää. Silloin veitikkamaisuus välähti hänen surumielisissä silmissään, ja kasvoihin ilmeni lapsellinen ilo.
Tuontuostakin tuli hänen mieleensä ajatus: "voiko se olla mahdollista?" jonka hän taas työnsi luotaan: "miten voin olla niin tyhmä, niin lapsellinen... Eugen tuo erinomainen, täydellinen Eugen..." Muutaman päivän perästä oli Doran syntymäpäivä.
Santra tutkaili, ensin salaa ja sitten jo rohkeammin, noita vanhoja kasvoja ja niiden eleitä niin syvälle, että alkoi luulla olevansa vanha, hyvin vanha tuttu tuon mummon kanssa, niin vanha ja niin hyvä tuttu, että nyt kun häntä oli niin tuskalliset tunteet rasittaneet ja hän oli tuntenut toivottomana häilyvänsä avutonna, turvatonna, tunsi vastustamattoman halun langeta muorin syliin, sanoa häntä äidiksi ja pyytää, ettei äiti olisi vihainen siitä, että hän on niin ymmärtämätön ja lapsellinen...
Emili oli tullut äkkiä liikutetuksi; mutta muutaman silmänräpäyksen kuluttua nosti hän taasen ylös kauniin päänsä, pyyhkäisi hymyillen silmänsä ja sanoi: Minä olen kuitenkin kovin lapsellinen. Niin, laula nyt lapseni, laula loppu. Ja Emili lauloi, vaikka murtuneella äänellä: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan.
Silloin kuuli hän naapurin iloisesti huutavan salista: "Nyt on kuusi sytytetty, eukkoseni! Nyt saat tulla sisään!" Kirkas ja melkein lapsellinen naisääni kuului silloin puhkeavan ilonhuutoon, joka varmaankin sammui suuteloon.
Vihdoin hän kumarsi yhteisesti kaikille ja istuutui sohvaan ja samalla levisi hänen kasvoillensa äkkiä liikuttavan lapsellinen ja säikähtänyt ilme, joka teki tyhjäksi koko kuninkaallisen esiintymisen.
Ei hän vaan lie lähtenyt huviretkelle? Huviretkelle. Ei hän ole koskaan vielä sitä tehnyt Voisihan tämä olla ensi kerta. Mitä sinä sanot? Minä pelkään, että Lyyli on mennyt jonnekin kävelemään. Kyllä hän jo muuten olisi kotona. Että se olisi? Lapsellinen minäkin olen. Onhan hän jo aika ihminen, eikä hän huonojen ihmisten seurassa kulje.
"Ei, kyllä minä olen viisas!" vastasi Jussi nyyhkien, "mutta ei kenkään voi sitä minusta huomata sentähden, että minulla on liian lyhyt nenä". Tämä vastaus ei ollut patronaan mielestä sinnepäinkään niin selvä, kuin Jussi kaiketi luuli sen olevan; mutta tässä poikasessa oli sellainen teeskentelemätön suru ja lapsellinen luottavaisuus, että se liikutti hyvänsuopaa patronaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät