Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Hiihtää peijakas", liitti Pekka häpeissään. Yhä hiljemmin ja hiljemmin seurasi muu joukko uljasta suksimiestä. Uupumus rupesi jo todenteolla lannistamaan miesten sekä voimaa että rohkeutta. Verkalleen vaan laahasivat väsyneet jalat suksia perässään ja missä oli lapsi, missä rauha väsyneelle sielulle ja mielelle? Tuolta kaakon puolelta taivasta rupesivat jo tähdet himmenemään.
Ukot, nuorukaiset, tytöt, kaikki kilpailivat saadakseen käsillään kantaa tätä nuorta yksinvaltiasta, jonka ylevä katsanto kykeni lannistamaan metsän vapautetun kuninkaan hänen jalkainsa juureen. Viiniä tänne! huusi herttua, kuninkaan vielä istuessa väkijoukon olkapäillä. Viiniä tuli. Dianaksi puettu tyttö ojensi kuninkaalle maljan. Hän otti sen vastaan.
Nuo tutut, pienuudesta pitäen mieleen istutetut sanat, vanhuksen käskevä varmuus ja Merin antama esimerkki täydellisestä nöyrtymisestä isän vallan alle olivat omansa lannistamaan noita äsken kapinallisia mieliä niin, että vastustus samassa oli murrettu. Pöytäluku luettiin; kukin istahti nurkumatta paikalleen. Ainoastaan vanha ukko Larsson seisoi vielä synkkänä ja epäilevänä käsi oven rivassa.
Mutta Romalaiset väistyivät, ja vaikka heidän rivinsä pysyivät muuttumatta, he yhä tungettiin taaksepäin tosin vaan askel askelelta, mutta itse perääntyminen oli omainen heitä lannistamaan. Taaksepäin, yhä taaksepäin he havaitsivat itsensä työnnetyksi. Keskeltä tappelua Cineas eroitti Isaakin, joka yhä johdatti miehiänsä ja piti valloitettua lippua korkealla ilmassa.
Näin ajatellen ja huomatessaan, etteivät hänen voimansa riittäneet lannistamaan roomalaisen kestävyyttä hän päätti yrittää epätoivoista ja äkillistä hyökkäystä, hän lähestyi rohkeasti Eumolpusta. Roomalainen peräytyi Lydon iski Eumolpus väistyi miekka kilpistyi kypärästä Lydonin rinta paljastui roomalainen survaisi miekkansa rintasuojuksen alareunan alta aikomatta tehdä syvää haavaa. Lydon horjahti, kaatui lopen uupuneena eteenpäin suoraan miekan kärkeen, ja ase tunkeutui hänen ruumiinsa läpi. Eumolpus veti säilänsä pois. Lydon yritti vielä pysyttää tasapainonsa mutta miekka kirposi kädestä hän iski vielä koneellisesti gladiaattoria paljaalla nyrkillä ja kaatui ojonaan arenalle. Editori ja yleisö tekivät yhtenä miehenä armahdusmerkkejä arenavirkailijat tulivat paikalle he ottivat voitetun päästä pois kypärän. Hän hengitti vielä; raivoisin katsein hän tuijotti viholliseensa; hurjuus, jonka hän ammatissaan oli vähitellen omaksunut, kuvastui hänen katseestaan ja heijastui otsalta, jolle jo kuolema loi varjoaan; sitten hän kouristuksen kynsissä koristen kohotti katseensa ylöspäin. Se ei kohdistunut editoriin eikä armahdusta anovana sääliviin tuomareihinsa. Hän ei heitä huomannut; laaja aukea tuntui hänestä autiolta ja tyhjältä; hän näki vain kalpeat, tuskaiset kasvot särkyneen sydämen parahdus oli ainoa ääni, mikä meluavasta ja sälisevästä joukosta osui hänen korvaansa. Hurjuus katosi hänen piirteistään; hellän herkkä, lapsellisen rakkauden ilme valaisi hänen kasvojaan.
Martiniata minä varsinaisesti tähtäilin, osaksi himostani tämän kansan puolettomiin rikkauksiin, osaksi sentähden että martinialaiset ennen kaikkia muita olivat mainioita merimiehiä, joiden tarpeessa minä olin suurellaisten tuumieni täytäntöön panemisen tähden. Lisäksi tuli vielä yksi seikka, joka yllytti minun tätä kansaa valloittamaan ja lannistamaan alleni: minä tahdoin kostaa heille.
Päivän Sana
Muut Etsivät