Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. lokakuuta 2025


Heikki vavahti kuin valveille. Hänen silmänsä olivat vettyneet, ja hän kuivasi ne. Tuntui vähän kylmältä. Hän sulki ikkunan vielä viimeisen kerran katsahdettuaan kuutamoyöhön, vieritti sitten uutimen alas ja sytytti viheriäkupuisen lamppunsa. Hän oli henkisesti ravittu, hän oli hyvin onnellinen.

Sanokaa, ett'en minä pidä huonetta puhtaana ja että olen tullut itsepäiseksi ja nenäkkääksi viime aikoina. Sillä, kyllähän todella olenkin. Hyvää yötä!" "Hyvää yötä!" vastasi rouva Velker, ottaen lamppunsa ja mennen makuuhuoneesen. "Hirmuinen se on tuo rakkaus", mutisi hän. "Se osaa tehdä pikkuisen maalaistytön vilpistelijäksi, kuin olisi hän vanha hovineitsyt."

Mutta ensimäiset sanat luettuaan hän paheksui omaa uteliaisuuttansa, pani kirjeen pöydälle, riisui rauhallisesti päällysvaatteensa, peseytyi, harjasi tukkansa rautatien tomusta, kasteli ja kampasi ylöspäin, sytytti lamppunsa, asettui sitten säännölliseen asentoon istumaan pöydän ääreen ja luki kirjeen.

Veri kiehui suonissani; mutta kun aukaisin oven Bolton'in kamariin, rauhoituin pian, sillä kuva, joka avautui eteeni oli läpensä tyyni ja rauhallinen. Bolton istui ja luki lamppunsa ääressä, kissa nukkui hänen polvellansa.

Kääpiöt tuskin ennättivät tämän käskyn kuulla, ennenkuin he toisilleen sipisivät ymmärtämättömällä kähisevällä kielellä, ja yhtäkkiä sammuttivat lamppunsa sekä jättivät ritarin syvään pimeyteen, jota kohta seurasi sen sopivin kumppali, täydellinen hiljaisuus, niin pian kuin poismeniäin askelten ääni oli herjennyt kuulumasta. Ritari tunsi hoivan mielessään noitten onnettomain olentojen mentyä.

Nyt ei hän odottanut, niinkuin ennen, kärsimättömyydellä, milloin eukko Riedler sytyttäisi pienen lamppunsa, jonka valossa hän saisi taas pitkittää töitänsä, vaan meni puutarhaan ja käveli siellä rauhattomana edes ja takaisin.

Mathilda oli aivan kalpea, hän puri hammasta ja yritti vastata, mutta Aino kiiruhti portaita alas isänsä huoneesen. Pastori istui kirjoittamassa lamppunsa ääressä, kun ovi avattiin ja sisään astui Aino kiihtyneenä ja silmät itkusta punaisina. Hän heittäytyi lattialle isänsä jalkojen eteen, kietoi kätensä hänen polviensa ympäri ja katseli häneen nöyrästi ja lempeästi.

Henrik sytytti myöskin lamppunsa ja veti tumman vieterikartiininsa alas. Mutta raosta, joka jäi sen ja ikkunan väliin, saattoi hän nähdä kuinka kauan vastapäisessä ikkunassa oli valoa. Ja hän sammutti vasta jälkeenpäin. Näin alkoi Henrikin olo rikkaan kauppaneuvoksen kesälinnassa. Se opettajatoimi, jota varten hän oli tänne tullut, ei häntä kuitenkaan oikein miellyttänyt.

Ka mitäpäs tässä enää istumassa tekee. Herran halttuun. Mitä? Kun viisaalla neitsyellä on kaksi, tai monta rikasta ylkää, niin hän täyttää lamppunsa niiden öljyllä ... itse-kunkin öljyllä, ja valitsee ... valitsee vain siksi kuin öljyä ylkien astioissa riittää, ja pitää huoneensa oven visusti lukossa. Ja silloin ei häntä voida tyhmäksi neitsyeeksi sanoa.

Mutta moneen päivään ei tuo "onnettomuus ja rikos", joksi hän sanoi lapsensa sielun viekoittelemista, suonut hänelle rauhaa; monesti hän suositun paashinsa näkyvissä sivutse puolen-yön, aina lamppunsa sammumiseen asti, käveli levottomasti edestakaisin ja paremmin itsekseen kuin paashinsa kanssa puhellen kiivastui noiden hurskasten isäin valheista, viisastelemisista ja valepukimista.

Päivän Sana

imevän

Muut Etsivät