Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
»Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes» saneli Elsa Eeville heidän istuessaan yhdessä kosken partaalla. »Kuss' uurtaa vaaroja .» »Elsa, sinä et saa, minä en jaksa enää!» Eevi kätki kasvonsa Elsan syliin ja nyyhkytti. »
Monen päivän kuuman taistelun perästä, joissa Erkki Ollikainen aina osoitti kuntoa ja urhollisuutta ja kokonaan voitti katteini Malmin luottamuksen, täytyi vihollisen täältäkin poistua. Malm lähetti sitte partiojoukkoja sisämaahan ja semmoinen tunki Erkki Ollikaisen johdolla Sortavalan pieneen kaupunkiin saakka Laatokan pohjoisrannalla.
Jo poikana uin yli Impilahden Ja ohjailin ulapoille hahden Kera lapsuus-ystävän armahan, Ja veikkoni kanssa ma luistin kahden Yli Laatokan syysjään notkuvan Ja hiihdin korkeimman kotimäen. Ja nuorukaisina ratsastimme Kera tarkan tutkijakumppanin Halk' Aunuksen sekä Vepsänkin Ja Karjalan kankait' astelimme.
Ja helpoituksen huokaus pääsee rinnasta, kun laiva taas tupruavin piipuin keinuu Laatokan ulapalla ja reipas sekakööri toisesta laivasta virittää iloisen säveleen. Y
"Laatokassa", vastasi Heikki. "Herra siunatkoon tuota poikaa!" huudahti emäntä. "Ihanhan sinä haastelet niinkuin olisit mieltäsi vailla." Nyt antoi nuori Heiskanen Laatokan näyttönumeron isällensä, ja kertoi saaneensa sen kasetin kaupungista. Isä otti lehden, ojensi sen kauaksi, sirristi silmänsä ja luki ilman silmälasia: Laatokka. "Kylläpäs ne oli puustavit!" "Niin, mutta katsokaas!
Tämä oli wanha Piiskolan howi, jolla aikanaan oli suuri merkitys seudussa. Laatokan rantamailla ei ollut yhtään howia, joka olisi ympärystössään tullut niin kuuluisaksi kuin Piiskola, ja sen ympärillä olewassa pitäjässä on wielä nytkin tuskin yhtään ihmistä, joka ei tietäisi puhella joitakin muistoja tästä howista.
Tämän kutsumuksen mukaan tuli kolme veljestä seuralaisinensa ja jakoi vallan keskenänsä. Vanhin heistä, Rurik, asettui Laatokan etelärannalle ja rakensi Laatokan linnan; mutta Sineus hallitsi Valgetjärvellä ja Truvor Peiposjärven seuduilla. Kahden vuodan kuluessa kuolivat sekä Sineus että Truvor, ja Rurik jäi yksin hallitsemaan.
Jossakin, jolloinkin, vuostuhat-taivalten yössä, himmenevissä illoissa, aamuissa, päivänkin päätyvän työssä, kun sukukantani vallitsi Vienan ja Väinän ja Laatokan maita, soi kotirantani sointuja, joita ei tään ajan lapsoset laita.
Oli sanonut lähtiessään, ett'ei tässä maailmassa ihmistä hyvä peri. Minulle ei virkkanut hyvää eikä pahaa senkuin kyynelsilmin puristi kättäni. Minäkin jätin vaimoni kotiin takan vartiaksi ja läksin. Katkerasti ilakoiden ja ilman kaipausta jätin kodin. Rautveräjän rannasta astuin höyrylaivaan, matkustaakseni yli Laatokan Pietariin. Oli iltapuoli päivää ja rannasta lähtiessä tyyni päiväpaiste.
Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, kuss' Imatran innot raukes, kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö, siell' ensin silmäni aukes, siell' leikin lasna ma rantamalla, siell' lepää heimoni nurmen alla, ja siellä neitonen Karjalan sai lempeni leimuamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät