Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Kenet sinä aiot ottaa? Ovatko valmistavat ehdot täytetyt? Menetkö takuuseen hänestä? Vai onko sinulla muita takeita?" kyseli eräs toinen läsnäolijoista. Hän oli keski-ikäinen mies, jolla oli säännölliset kasvonpiirteet ja joka istui aivan levollisena eräällä muurin ulkonevalla osalla sauva jalkojensa välissä. "Minä takaan hänestä, Scaevola; muuten on hänen olemuksensa riittävä takaus "
Nuoret herrat kiiruhtivat itsekukin valittunsa luo tehdäksensä hekin samoin. Mies, jonka kanssa Aadolf Skytte äsken jutteli, oli eräässä suhteessa illan sankari, niinkuin Maria Skytte oli illan sankaritar. Ensi kerran häntä nähtiin tässä seurassa, vaikka monet läsnäolijoista olivat olleet tilaisuudessa nähdä häntä pääkaupungin ylimysten saleissa.
Oikein! huusivat kaikki yhdestä suusta, ja heidän yksimielisyytensä todisti, ettei yksikään läsnäolijoista Steinbergiä myötätuntoisin silmin katsellut, Ikäistensä piiristä karkotettuna tämä mies liittyi, kuten Catilina muinoin, nuorempaan polveen, jonka tepposiin ja huvituksiin hän otti osaa ikäänsä nähden jokseenkin arvottomalla tavalla; mutta kun hänellä ei ollut nimeksikään vasta mainitun roomalaisen taitoa hurmata ja viehättää, niin eivät hänen nuorten seurustelutoveriensa tunteet häntä kohtaan olleet muuta kuin huonosti salattua halveksimista.
Ja olkaa hyvät ja huomatkaa, että minulle annettua turvallisuuden takuuta loukkaamalla törkeästi häpäisisitte hänen kunniaansa ja hyvää nimeään.» Tämä näkyi olevan semmoinen asia, josta moni läsnäolijoista ei ollut tietänytkään, sillä he rupesivat hiljaa puhelemaan keskenänsä, ja markiisin muodossa, vaikka hän muuten osasi peittää kaikki mielenliikutusten jäljet, ilmeni tulinen närkästys.
Lopuksi Nero rupesi keskustelemaan ja väittelemään hänen kanssaan, ja kun Petronius epäili muutaman sanontatavan kelpoisuutta, huudahti hän: "Viimeisessä laulussa saat nähdä, minkätähden olen pannut sen tähän." "Vai niin!" ajatteli Petronius, "jään siis odottamaan viimeistä laulua." Mutta sen kuullessaan lausuivat useat läsnäolijoista hengissä: "Voi minua!
Sitten hän taas alkoi kulkuaan edestakaisin huolimatta, siltä ainakin näytti, siitä, mitä muut puhuivat. Yksi läsnäolijoista lähestyi Knutia. Kuka ei ole jossain maaseudulla tavannut tätä olentoa? Hän on vanhanpuoleinen lihavanläntä herra, kasvot lihavat ja turpeat, silmät veristyneet ja siirallaan.
Minä en oikein voi nähdä kasvojanne kuunvalossa, mutta, vaikka ne tällä hetkellä näyttävät kolkolta, olen kuitenkin varma siitä, että te oikeastaan olette kelpo mies, ja että, jos te lupaatte jotakin miehen tavalla, te sitä pidättekin niinkuin mies. Eikö niin?" Pari kolme läsnäolijoista ilmoittivat hyväksymystänsä hiljaa jupisten; toiset kokoontuivat heidän ympärilleen, ollen ihmeissään.
"Eipä sinun pitäisi olla vasta-alkaja Eroksen ammatissa?" "Mutta", kysyi Cethegus, "mistä tiedät, että tenhottaresi oli gootti?" "Hänellä oli tummanpunainen tukka, maidonkarvainen iho ja mustat silmäripset." "Kaikki jumalat!" ajatteli Cethegus. Mutta hän oli vaiti ja odotti. Ei kukaan läsnäolijoista maininnut nimeä. "He eivät tunne häntä", tuumi Cethegus itsekseen.
"Tämä ei ole kukaan muu, kuin Tiikerikatti, tuo peljätty rosvoilija", sanoi Don Estevan nähdessään haavoitetun. Niin olikin. Kuullessaan rosvoilijan nimen pääsi läsnäolijoista pelästyksen huuto. Tiikerikatti, jonka monista haavoista verta vuoti, heräsi vihdoin kuumeen tapaisesta unestaan. Don Pedros oli juuri häntä lähestymäisillään puhutellaksensa, kun ulkoa kuului hevosen kavioin kopsetta.
Aijai jai!" huudahti hän keskeyttäen itseään, "nyt tuntuu litistävän ja muutoinkin niin ilkeältä, että oikein sydäntä etoo." Siinä sai nyt Anni istua kyköttää ja vähän väliä vastaella kysymyksiin: "tokko tuntuu vähääkään helpottavan; vieläkö sitä pakottaa: läätääkö hyvin?" ja muihin semmoisiin, joita hänelle milloin mikin läsnäolijoista teki.
Päivän Sana
Muut Etsivät