Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Mutta itse asiassa laski jokainen, ken antoi markan luoton, liikkeeseen saman verran rahoja, jotka paisuttivat vastaavassa määrässä liikettä, kunnes seuraava kriisi puhkesi. Yhdeksännentoista vuosisadan viimeisten vuosikymmenien omituisena tunnusmerkkinä onkin luottojärjestelmän tavaton laajeneminen, joka vuorostaan selittää suurimmaksi osaksi sen aikuiset alituiset liikepulat.
Ei ollut hyvä viipyä, jokaista häpsäyttää Täräys vielä, nähtiin vaan viis veljee jäljellä. "Kätehen pyssy, taaksepäin," kun kaikui toteltiin, Erehtyi Duuva yksinään ja laski painetin. Vaan käännöksensä taaksepäin olj vielä ihmeempi, Kun kääntyy täytyi, sillallen hän yksin tähtäsi; Hän seisoi siinä jäykkänä, kun muinoin tyynellään, Kaikille valmis neuvomaan tuot' äkserinkiään.
Ja entäs ikää!... Tuskin neljääkymmentä lie... Varmaa, että tuskin neljääkymmentä lie... Vot! touhusi hän ja toimitti. Mutta yhä laveampaa leikkiä vain laski Iivana ujoilijalle. Kuudettatoista lasillista hän jo valutti alas, kaatoi teevadille ja samalla äkkiä virkkoi: Vot, muori!
Vaikka talviasumus oli huolellisesti varustettu, kärsittiin kuitenkin pakkasta. Kahdessa uunissa valkea paloi lakkaamatta, mutta kun aamusella heräsi, pielukset olivat huurteessa. Sulaa vettä ei enään missään tavannut; jos halusi juoda piti ensin sulattaa kivikova jääkappale ja jos laski maljan luotansa, vesi oli siinä jäätynyt pohjaan asti muutamassa minuutissa. Kaikki syötävät tavarat tulivat niinikään koviksi ja lujiksi kuin kivi. Astia täytyi hakata sisältöineen palasiksi, jos mieli saada evästä käsiinsä. Niin oli lihan ja silavan, kuin myös kuivattujen omenain ja muiden hedelmäin laita.
Kolmekymmentä écu'tä. Aramis? Kymmenen pistole'a. Ja sinulla, d'Artagnan? Kaksikymmentä viisi. Ja kaikki se yhteensä? kysyi Athos. Neljäsataa seitsemänkymmentä viisi livre'ä, sanoi d'Artagnan, joka laski kuni Archimedes. Pariisiin tultuamme on meillä vielä neljä sataa, sanoi Porthos, ja satulat lisäksi. Mutta syökäämme nyt päivällistä, muutoin se jäähtyy.
»Mutta miehet», sanoi suutari Erkki, joka myöskin oli joukossa, »näinkö me vain odotamme niitä, melkein paljain käsin? Emme saa yhtäkään kiinni.» »Se on ihan totta, jos niitä tulee isojakin joukkoja», myönsi Särkiniemen Juho ja laski perään, että olisi tällaiselle miesjoukolle niin suuri häpeä laskea niitä menemään, ettei sitä saisi ikänä anteeksi.
Näin puhellen astui hän viinikellariin ja käski tuoda itselleen ruukullisen »tummaa». Nähdessään isännän epäilevät silmäykset otti hän kukkarosta kultarahan, laski sen pöydälle ja virkkoi: "Kuule, Sporus, olen tänään tehnyt työtä Senecan kanssa aamun koitosta aina puolipäivään asti, ja tämän antoi ystäväni minulle lähtiessäni."
Aappo puheli yhtä ja toista tavallista, viipymättä missään asiassa, laski leikkiä ja oli hyvin tuttavallinen puheessaan ja käytöksessään. Suru ei häntä painanut, sen huomasi Elsa heti, päinvastoin oli hän iloinen ja huoleton, ylimielinenkin. Aivan toisenlainen oli hän kuin Elsa oli luullut.
Hellu peljästyi; oli kuin jäinen virta olisi pitkin ruumista valahtanut alas jalkoihin saakka. Hän laski pussinsa nurkkaan ja tuli varpaillaan Annin luokse. Ainoa silmäys vaan ja hän ymmärsi kaikki. Pikku Anni ei enää itkenyt eikä nauranut, ei tarvinnut enää heidän apuaan. Jäykästi ja harvaan hän ohkaili kätkyen pohjassa ja katsoi kattoon silmiä räpäyttämättä, juuri kuin hakijaa odottaen.
Hän avasi kuoren ja otti siitä neljään osaan käännetyn kirjotuspaperiarkin puoliskon, levitti sen auki ja laski pöydälle. Keskellä sivua oli yksi ainoa lause, joka oli muodostettu paperille liimatuista painetuista sanoista. Se kuului: "Jos elämällä ja järjellä lie teille arvoa, niin pysykää poissa nummelta." Ainoastaan sana "nummelta" oli piirretty musteella.
Päivän Sana
Muut Etsivät