Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
«Meidän ei tule kasvattaa lapsiamme oman itsemme vaan heidän itsensä tähden!» hän lausui lämpimästi. «Heidän onneaan meidän tulee etsiä. Me kyllä vielä keksimme mikä on niin yhdelle kuin toisellekin lapselle hyödyksi; koettakaamme vaan voittaa ja säilyttää heidän täydellinen luottamuksensa.
"Ei ei", sanot Maria, lämpimästi katsahtaen, "olkoon pikemmin sanottu meistä, että me molemmat olemme yhdessä lähteneet vaellusmatkalle. Emmekös olisi onnelliset! Meillä on terveys ja voimat; meillä ei tosin ole yltäkylläisyyttä, vaan kuitenkin riittävä jokapäiväinen leipä; rakkaat lapsemme ovat suurena ilonamme ja me rakastamme toisiamme; emmekö siis voisi olla onnelliset!"
Pienet matkatoverit lämpimästi jälkeensä Anttia silmäillen pitelivät mummoa hameesta toisella kädellään ja toisesta kädestään syödä nakertivat punertavaa rinkeliä. Samassa joukon seasta työntyi Jukke esiin ja työnsi kättään tervehtiäkseen. »No terve mieheen», huudahti Antti ja loistavin silmin tarttui käteen. »Toit varmaan hevosen kotoa, vai mitä?» jatkoi Antti iloisesti ihan toiseksi sanakseen.
Sitten olen peljännyt ja kammonnut sitä kuin ruttoa, mutta aina tuntenut, etten tule koskaan kyllin eheäksi ja voimakkaaksi, ellen vielä kerran ole tehnyt tuota voimanponnistusta. Näetkös, huomautti rouva Rabbing lämpimästi. Vasta kun tuntee voivansa olla yksin, voi olla kaksin. Samaa olen minäkin ajanut takaa tällä suunnitelmallani.
Minä tunnen, nyt juuri tunnen, että rakastan häntä, vain häntä ! Minä rakastan hänessä kansaani, koko kansaani, jonka tahdon kohottaa, nostaa alennustilasta, asettaa rinnalleni ymmärrätkö, Antero, että voi yhdessä ihmisessä rakastaa kokonaista kansaa, koko ihmiskuntaa? Josko sen ymmärrän ! huudahti Antero lämpimästi. Niin no, sitten sen tiedät
»Minähän seison suorastaan päälaellani sinun tähtesi ja sen toisen. Vai luuletko, että minä olen luotu tällaiseksi lörpöttelijäksi... Ompelulanka ankkuritouvin rinnalla on minun entinen rakkauteni siihen verrattuna, mitä nyt tunnen sinua kohtaan» hän puhkesi lämpimästi sanomaan ja suuteli suutelemistaan sukkaa ja kättä, joka sitä piteli; »kuin silmäterääni minä sinua vaalin»...
"Oi se julma, hurja sota!" huokasi vanha Märta ja rukoili kaikkia pyhiä varjelemaan sen rakkaan nuorukaisen päiviä. "Tie hänen sydämeensä käy minun sydämeni lävitse!" vakuutti Kristian lämpimästi, ja ratsasti nuoren herransa perästä, joka kiihkeimmällä mielen liikutuksella antoi hevosen juosta ulos linnan portista. Märta lankesi polvilleen ja rukoili kauan aikaa.
Kun he illansuussa ajoivat kotiin isän vanhoissa, syväistuimisissa kääseissä, painoi Heikkiä ikäänkuin häpeän ja kärsityn tappion tuska. Mitähän isäkin ajatteli hänestä! Ja sentähden hän sekä kummastui että sanomattomasti ilostui, kun huomasi, ettei isä ollut millänsäkään, vaan päinvastoin alkoi ystävällisesti puhua kotiväestä, vähänväliä lämpimästi hymähtäen milloin mistäkin kertoessa.
»Sinä tulit!» sanoi hän miltei lämpimästi, astuen rantaan. »Tulin en minä voinut olla tulematta», vastasi tyttö niin hiljaa, että se tuskin kuului toiselle rannalle. »Enkä minä sinua ajattelematta...» Joki katsoi kumpaistakin silmiin: »Kunpa minä nyt olisin jäässä!» »Etkö sinä voisi mitenkään tulla tänne hetkiseksi vain?» kysyi tyttö empien. »Sitä minäkin juuri ajattelin.
Minä kiersin käsivarteni hänen ympärilleen ja suutelin häntä lämpimästi kerran, kaksi, kolme kertaa, kunnes Susanna irtautui minusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät