Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kaikki seikat selvisivät silmänräpäyksessä muistissani murhamieliset metsäläiset tuon lemmityn olennon hento haamu, joka taipui kuoleman uhatessa uljas kasvinveljeni, joka jalosti taisteli ylivoimaa vastaan. "Kiitos Jumalan", ajattelin, "Minna on pelastettu", ja minä ojensin käteni, jota Arnold lämpimästi puristi. "Ja Ula? miss'on Ula?" sopersin. "Miks'en häntä täällä näe?"
Nimismies tuskitteli, hikoili ja puhki; ovella kuunteli Svenonia rouva, jonka joka jäsen vapisi. Oi, Jumalani, huokasi vihdoin Svenonius ja heitäikse tuolille istumaan, tämä on liikaa ... liikaa minulle, joka olen rakastanut tätä nuorukaista niin lämpimästi, minulle, joka hoitelin hänen sieluansa lapsuudessaan, niinkuin puutarhuri hoitaa hentoa liljaa!
Raittiin ilman tuoksu vielä ympärillään hän seisoi kirjoituspöydän ääressä ja suuteli miestään lämpimästi pari kolme kertaa. »Tulethan kohta sisään... Tiedätkö, onko pikku tyttö ollut kiltti?» hän kysäisi äkkiä ja pyörähti ulos ovesta.
Tuttavistani eräs nuori neiti joutui, kuten syystä sanottiin «suurenmoisiin naimisiin», vaikka rakkaudella siinä oli pieni osa. Joku onnitteli häntä lämpimästi hänen menestyksensä johdosta, ja siihen tämä vastasi hyvin tyynesti: «niin, niin, voihan olla hyvä päästä omillensa». Naurettiin tuolle jotenkin niukalle arvostelulle siitä, mitä yleisesti sanottiin suureksi onneksi.
Hän pudisti lämpimästi Antin ja Katrin käsiä ja riensi nopeasti pois. Kyösti ei saanut kuolla taisteluissaan isänmaansa edestä, kuinka hän kuolemaa etsikin. Virran sillalla sai hän pahan haavan, mutta parani pian ja oli jo Oravaisissa ensimmäisinä.
Aikaisin aamusilla oli satanut ja ollut pilvistä kappaleen päivääkin, mutta nyt oli aurinko hajoittanut vesiverhon ja paistoi niin lämpimästi ja suloisesti, että märjät puutarhan käytävät, nurmikot ja puidenoksat oikein höyrysivät. Oikeusneuvos leikkeli astereja. Mogens ja Kamilla poimivat muutamassa tarhan nurkassa myöhäisiä talviomenia.
Ja hän sanoi, että kauneus sitä paitsi on pian katoava vieras; mutta minulta eivät vuodet voineet mitään ottaa, ennemmin antaa. Se asia oli varmaan kauvan levännyt äitin sydämellä, sillä hän puhui niin lämpimästi; minä kätkin sanat, vaikk'en oikeastaan niitä käsittänyt.
Jonkun kohteliaisuuden lausuttuani astuin yli kynnyksen ja Ainan ääni kajahteli niin lämpimästi sydämessäni. "Pappa näkyy jo tulevankin. Pappa, pappa! Te tulette kuin kutsuttu; me olemme saaneet vieraita ja oikein Helsingistä asti. Ylioppilas N ja meidän isämme. Me olemme jo Viipurin ajoista tuttuja ja vahvoja riitaveljiä", selitti Aina ja lisäsi kääntyen minuun: "vai kuinka herra N ?"
Katsokaahan nyt, nauroi tyttö, eihän tämä nyt ollenkaan vetele. Eihän nuori herra osaa ollenkaan airoja hoitaa. Miksette souda? Siksi, että sinua katselen, vastasi nuorukainen viattomasti, mutta kuitenkin niin lämpimästi, että neitosen posket sävähtivät tulipunaisiksi. Antakaa minulle aironne; minä soudan paremmin kahdella. Souda sinä, niin minä pidän perää!
Sama joki, joka nyt hylkäsi luotaan tuon taikauskoisuuden uhrin sama joki, joka sai olla tämän uudemman ajan julman raakuuden todistajana sama joki oli tuo kuuluisa Aura, jonka rannoilla Suomen sivistys niin kauniisti kukoisti tuo Aura, jota runoilijat sittemmin niin lämpimästi ylistivät tuo Aura, jonka nimeen on liittynyt kaikki, mitä Suomessa yliopiston ensi vuosisatoina oli mainiota tieteen, taiteen ja kirjallisuuden alalla!
Päivän Sana
Muut Etsivät