United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROSINA. Hyvä Jumala! minä kuulen holhojani tulevan. Jos hän tapaisi teidät täällä... Lähtekää klaverin-huoneesen ja astukaa alas niin hiljaa kuin mahdollista. FIGARO. Olkaa huoleti. Kolmas kohtaus. ROSINA. Minä menehdyn levottomuudesta siksi, kuin hän on päässyt ulos... Kuinka minä pidän paljon hänestä, tuosta hyvästä Figarosta! Hän on aika kunnon mies, hyvä sukulainen!
Vaan kaikkien valoisien ja lupaavien toiveitten takia, joita ilmaantuu minulle. Ahaa, siinä on ehkä jotakin vielä ihanampaa takana. Ken tiesi! Neiti Allmers, eikö tehtäisi pieni kävelyretki yhdessä? Sellainen, joita tavallisesti olemme tehneet? Ei, ei kiitos. Ei nyt. Ei tänään. Noo, lähtekää nyt! Ainoastaan pienen pieni kierros!
Mutta kyllä minä sille sanoin, että meillä lähdetään silloin kun aiotaan, eikä rengit ole meidän lähtöjen määrääjiä." Sitten hän viittasi pöydälle viisi- ja kymmenmarkkasista ladottuun rahaläjään, ystävällisesti sanoen: "Siinä on nyt teille kaksisataa eturahoiksi. Sitten revisionin jälkeen, kun teidän töistänne olen saanut, annan lisää. Ja nyt lähtekää kotiin!"
KUNINGATAR. Niin, rauhaa sinä sanot ... näin sorrettuna kuin olen, en saa mitään rauhaa! MURRAY. Lähtekää sukulaisten ja ystävien luo, heittäkää pois kaikki synkät ajatukset ... minä pidän huolta siitä, että saatte hyvitystä! KUNINGATAR. Oi, tätä häpeän taakkaa; tätä kyynelten paljoutta sydämessäni, jota en voi itkeä pois, kaikkea tätä en voi päältäni heittää! Ei, ensin pitää jotain tapahtua!
"Aumolaan", vastasi Sofia ja kuiskasi samassa Tapanille: "Pyydetään heidät mukaan vieraiksi miehiksi". "Tehdään niin", virkkoi Tapani. "Lähtekää Aumolaan", sanoi nyt Sofia hyvin ystävällisesti. "Joskopa lähdemme", sanoi Luopion isäntä. "Eipä tuolla ole nykyisin käyty". Luopion väki "kiipesi" nyt venheesen, johon asetettiin lauta keskelle.
Kaikkea he eivät ymmärtäneet, sanat olivat outoja ja oudolla tavalla ne esitettiin. Mutta se, minkä he käsittivät, painui mieleen ja jäi siinä soimaan. Tulkaa siis Hänen luoksensa, joka on niin suuri ja laupias ja voimakas, tulkaa itse hänen huoneeseensa, jonka hän teitäkin varten on rakentanut, lähtekää täältä minun luokseni häntä oppimaan ja tuokaa lapsenne hänen nimeensä kastettaviksi!
Lähtekää vain, hyvin joudatte! Mutta sen sanon, ettette saa penniäkään matkarahaksi, eikä teidän tarvitse penniäkään tänne lähettää. Eikä ole tarvis kuoltuani tulla perinnönkään jaolle. Otan tuon torppari Matin taloni hoitajaksi! Ukko lopetti, nousi ylös ja meni porstuanpohjakamariinsa levolle.
Hänen silmänsä leimusivat, ja hän polki kärsimättömänä jalkaa maahan. "Miksi matkustaisin täältä pois?" kysyin. "Sitä en voi teille selittää." Hän puhui matalasti ja innokkaasti ja omituisella murteella. "Tehkää kumminkin, Jumalan nimessä, niinkuin sanon. Lähtekää täältä, ja älkää koskaan jalallanne astuko nummelle." "Mutta minähän olen aivan äsken saapunut tänne."
Tuomari seurasi uteliaasti tämän, nuorukaisen tunteiden kesken syntyneen taistelun kehittymistä, ja ystävällisesti tarttuen hänen käteensä, vei hän hänet reen viereen ja vaati häntä siihen istumaan. "Tohtoria ei ole Templetonia lähempänä," virkkoi hän, "ja Natyn tölli on puolen peninkulman päässä sieltä. Lähtekää kanssamme, nuori ystäväni, ja antakaa tohtorin katsella olkapäätänne."
Voi, kurjaa matoa, mikä olen! MATLENA. Topra, rakas ystävä TOPRA-HEIKKI. Mene pois! Elä tule likelle kirottua miestä! Pois, ettei onnettomuus sinuakin tapaa MATLENA. Syöksetkö minut luotasi nyt, viimeisellä hetkellä? Semmoisetko jäähyväiset sinulta saan ? TOPRA-HEIKKI. Mitäs välität minusta, jonka taivaskin on hyljännyt? Lähtekää, elkää viivytelkö enää! MATLENA. Jumalan haltuun, Topra!