Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Isäntä huomasi vaikutuksen ja lähestyen selitti: En minä tarkoittanut, että Laaran tarvitsee lähteä meiltä, vaan kun minä olen tässä niin yksinäni, niin minähän tässä tarvitsen hoitajan, ja kyllä me ehkä Laaran kanssa sovitaan, kunhan tässä ollaan ja tuumataan. Viimeisiä sanoja sanoessaan laski isäntä kätensä Laaran vyötäisille ja katsoi rauhoittavasti nauraen silmiin.
Hänen sanoissaan ja äänessään oli jotakin epävakaista, joka yhteydessä hänen ruumiillisen heikkoutensa kanssa tekivät hänen liikuttavasti avuttoman näköiseksi, joka syvästi vaikutti hänen mieheensä. "Anna," alkoi hän tuskin vaimoaan lähestyen, "sinä näytät väsyneeltä. Etkö tahtoisi mennä levolle?" Anna pudisti päätään. "Kerro minulle jotakin sieltä kotoa," sanoi hän.
"Tuossa on opettajan huone", sanoi hän jotenkin röyhkeästi ja osoitti sormellaan erästä sivurakennusta; "mutta kapusäkki ... niin minusta näyttää kuin jaksaisitte sen itsekkin kantaa." "Mitäs sinä sanot, lurjus!" huusi Kalle, lähestyen palveliaa. "Lurjus!" matki tämä; "veljen malja on vielä juomatta ja lurjus ehkä olette itse."
"Kuinka nimeni tunnet?" "Te olette Kuta, Englantilainen, jonka karjan Cetewayo on ryöstänyt. Eikä ainoastaan karjaanne", hän jatkoi, lähestyen niin liki, että pelkäsin hänen törkeiden koristustensa minuun koskevan, "eikä ainoastaan karjaanne.
"Uskokaa sen konnan vakuutuksia", sanoi Olli, joka myös oli paikalla. "Asiamme on nyt katsoa sairaan haavaa", sanoi tohtori, lähestyen vuodetta. Kun tohtori oli tarkastanut haavan, sanoi hän: "Sääri on sahattava poikki polven yläpuolelta". "Voi, voi, eikö se muuten parane?" märisi Jussi. "Ei parane muuten; neljän vuorokauden takaa on henkesi pellolla, jos ei säärtä leikata".
"Isä," lausui nyt Anna äkkiä, samalla kun hän vitkaan nousi penkiltä ja isäänsä lähestyen laski päänsä hänen olkapäälleen: "Isä, yhtä minä sinulta vielä pyydän. Rakas Jumala taivaassa ei minua niin kovin rankaise, että sallisi Yrjön minun tähteni tulla vieläkin onnettomammaksi.
Roisto, murhaaja! huusi luutnantti, lähestyen vastustajaansa vihasta raivoten. Nyt se lurjus jo vapisee. Se olikin totta, mutta vapisipa myöskin konttoristi, joka oli nähnyt silmälasien takaa leimuavan katseen. Hän ei ole mikään aatelismies eikä sotilas, jatkoi kaartinluutnantti, laskien kätensä kreivin olkapäälle. Hän on valepukuinen pahantekijä... Kuka te olette ja mistä tulette?
Sinne päästyä nuori nainen näytti eperoivan, niinkuin hän oli tehnyt jo Vaugirard'in kadulla. Eräistä merkeistä näytti hän tuntevan muutaman portin ja lähestyen porttia, lausui hän: Nyt, herrani, tänne on minulla asia mennä; tuhannet kiitokset kunnioitettavasta seurastanne, joka minut pelasti niistä vaaroista, joiden alaisena yksin olisin ollut.
Klea kysyi lähestyen huolestuneena itkevää, kumartui hänen ylitsensä ja koitti häntä nostaa seisomaan. "Anna minun olla," Irene nyyhki, käänsihe rutosti puoleksi pois sisarestansa ja torjui kuin vastahakoinen lapsi hänen hyväilemisiänsä.
Jos saisin ruveta lukemaan!» huusi hän. «Niin sinä saatkin«, vastasi Johannes. «Se on minun velvollisuuteni«... «Ei! Minun se on«, lausui Klaus, ja lähestyen pöytää, jolla vääpelin testamentin alku vielä oli, näytti hän sen Johannekselle, jutellen mitä hänen ja vääpelin välillä oli tapahtunut. «Vääpeli olisi sinulle, Sakari, lahjoittanut rahoja. Minun oli syy, että jäit ilman.
Päivän Sana
Muut Etsivät