United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Alussa ei hän sitä kuunnellut, mutta laulu läheni lähenemistään ... milloin heikonsi sitä jokin eteen sattuva seinä, milloin koivuryhmä, milloin kuului se taas vapaasti, korkeasti ja kirkkaasti, ja lopuksi voitiin sanatkin erottaa... 6. ETEL
Eivätkä ne aina työtä tarjoaisi, jos luulisivat lepyttämättä pääsevänsä. Ja se on vain tyhjä uhkaus, että insinööri on käskenyt keyriin mennessä särkeä, ja että muuten muka haetaan vallesmanni häätämään. Keyri lähenee lähenemistään, ja linjan aukaisijat ja maatyömiehet tulevat yhä likemmä hekin.
Silloin kuului ripeä kavion-töminä lähenemistään lähenevän, ja nyt oli vaarallisin matka jälellä, se, missä vuono levenee ja missä jää käy yhä epätasaisemmaksi syystä että sen alla käy virta, joka irroittaa sen rannoilta. Sitä paitsi oli näillä paikoin tunturien välissä monta taloa, joiden asukkaat pitivät avantoja kalastuksen takia monin paikoin.
Mutta kirves karahtaa kiveen, iskee säkeniä ympärilleen, ja terä on mennyt pilalle. Juna on jo liikkeessä, sen rumina lähenee lähenemistään. Hän tarttuu kankeen uudelleen, sysää sen kiskon alle ja heittäytyy ruumiinsa koko painolla sen päälle. Kisko longistuu maasta, ratapölkky rusahtaa, naula nousee... Nyt ne eivät pääse hänen käsistään!
Se näytti olevan hyvin nälkäinen ja läheni lähenemistään matkustavaisia. Hevosia koetettiin saada juoksemaan niin paljon kuin mahdollista, vaan peto juoksi kumminkin kovemmin ja tuli joka hetki yhä lähemmäksi. "Herra, parasta on että minä uhraan hevoseni pelastukseksemme", sanoi tallirenki. "Sill'aikaa kun tuo inhottava peto töytää hevosen päälle, kiiruhdamme me eteenpäin."
Kuulin, kuinka hän läheni lähenemistään, kuinka hän pysähtyi, kuinka hän avasi portin, kuinka hän kulki poikki pihamaan ja rupesi ylös portaita kapuamaan. Aukaisin oven porraskäytävään: se oli isäntä. Jahah, se on todettu siis, sanoin itselleni, että ihmisessä piilee jumalallisia voimia, joiden avulla hän voi tulla myöskin kaikkikuulevaksi. Jälleen en uskaltanut jatkaa pitemmälle kokeitani.
Askeleet lähenivät lähenemistään ja viimein ilmestyi aitan ja pirtinvälisestä solasta kartanolle Iska. Häntä seurasi noin seitsen- tai kahdeksan-vuotinen poika kintereillä. Leena ei ollut miestänsä huomaavinansakaan, painautui vaan työhönsä, mutta kun Iskakaan ei alottanut puhetta, silmäsi hän salavihkaa ylös.
Tuskinpa oli enää koko isänmaassaan hänelle mitään uutta nähtävää, ja hän päätti nyt aloittaa uutta kiertokulkua. Eihän minua enää kotiseudullani kukaan tunne, ajatteli hän, varsinkin jos karttelen tutumpia ihmisiä. Näillä mielin läheni hän lähenemistään kotiseutuansa ja eräänä lauantai iltapäivänä ehti hän jo syntymäkylänsä läheisyyteen.
"Tyttö ei näytä juuri suuresti surevan!" sanoi eräs vaimo pienestä katsoja-joukosta, mutta muuan vanha mies vastasi: "Kenpä sitä ihmisen sydämmeen osaa katsoa!" Pormestari kuuli kaukaa rummun äänen raastupaan, johon hän nyt oli majoittunut, koska ei vielä uskaltanut palata omaan taloonsa. Saattojoukko läheni lähenemistään; kohta sitä kaiketi jo voi raastuvan akkunoista nähdä.
Tähän kirjeesen tuli jonkun ajan kuluttua vastaus, johon Ellen ei ollut oikein tyytyväinen, niin että hän taas pian kirjoitti. Sillä lailla päästiin joulun yli lakkaamattomalla kirjevaihdolla, ja kevät läheni lähenemistään. Nyt tuli Ellen kärsimättömäksi.