Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Kyytiköhän siellä ajanee saattaapa olla kyytikin kaukana se vielä on, missä lie tuolla järven toisella puolen metsän takana. Kyyti se onkin, joka siellä hiljalleen ajaa, ja kuka sen tietää, mitä sen tulosta vielä tapahtuu, vaikka isäntä ei sitä ajattelekaan, että sen tulosta saattaisi mitään tapahtua.
Niin, ellei sieltä sellaisia saisi, ei kymmenenkään hevosten kyyti voisi pakoittaa minua astumaan jalkoineni Grafenholziin. Minä en voi kärsiä sen paikan metsänvartijaa, hän pitää itseänsä yhtä mahtavana ja röyhkeänä kuin nuokin tuolla maatilalla.
»Sama on, oli menneeksi», ukko sanonut. »Kun lienee miestä melaan, niin saa tuon nähdä kerran kumman kyydin.» Lappalainen laittanut ukon nukkumaan, sitte sytyttänyt pärekuvon palamaan ja sen selkään oli laittanut ukon ja itse hypännyt siihen. Ka silloin kyyti valmis. Ja kun ne olivat lähteneet, niin ei niillä ollut rikkoja varpaissa.
Ihme kaikkein ihmeitten seassa. Sinä kultasen päivänpaisteen ja sumuisten pilvien ijankaikkinen sekamelska ilman päätä ja perää, sinä himphamppu! Onko siis ihme, ettemme koskaan opi tuntemaan tänlaista eläintä? EEVA. Hevonen eteen, Aapeli! Kyyti! AAPELI. Sinä kopeilet? EENOKKI. Kyyti? Arvaas minkäkaltaisen kyydin tästä olisit ansainnut?
Kääritäänhän vaatteita ympärillesi, ettei tule vilu, ja sitten näytetään, mikä on kyyti kylän välillä. Kun Pekka oli lähtöä puuhaamassa, tuli Hemmo "Huutavan
Pahempi on sinun komean palmikkosi laita ja Freedrik otti sen käteensä melkein hellän varovaisesti. Minä tallennan tämän muistona tästä vaiherikkaasta päivästä. Mutta tule nyt Bruuno alas järvelle, ja sinä Kontio myöskin; sinullahan on oikea nokiparta. Niin, kyllä se oli vaivalloinen kyyti myönsi maisteri ja huono puolustaja minä olin tytöille.
Kyyti tuli, sanoo hän ja kopaisee isäntää jalkaan, mutta isäntä ei liikahdakaan. Kyyti tuli kuulkaa isäntä tahtovat hevosta. Ei se nouse. Ei se nouse, sanoo hän pihalla olevillekin ja ruopii korvallistaai! Survaise kylkeen tottapahan nousee. En minä survaise itse. Kyytipoika on urhoollisempi, vaikka on pienempi... Ylös isäntä hoi!
Se oli Drevstadista tuleva kyyti; hän tunsi niin hyvin hevosen kuin muutkin romut. Ei se juuri se ollutkaan, jota hän niin katseli; mutta siinä istui joku ... eräs nais-ihminen jolla oli hattu ja harso... Ei hän tiennyt ... mutta eikös näyttänyt tuo päänkeikaus ... eikös se näyttänyt...
Mutta koska se ei sen pahempaa ollutkaan, niin aikoo hollimies haukotellakin, ennenkuin ihan kokonaan seisoalleen nousee. Vaan silloinpa aitan takana jyrähtää, niin että pihamaakin jyrähtää, Vahdin haukuntakin vähäksi aikaa häviää kärryjen rätinään, ja pihaan pelmahtaa kyyti, laukalla laskien ja tomusta tupruten.
Nytpä on tässä yksi mies sinnepäin menossa... Ota sinä tämä tyttö kärryysi, esitteli hän jo siinä samassa Laaran puolesta. Otanhan minä, sanoi palautuva mies hiljaisella äänellä. Puoli markkaa kun maksaa penikulmalta, niin kyyti on kohta valmis. Partamies ilmoitti kuuluvammin Laaralle miehen vaatimuksen. Ei tule ruvetuksi maksamaan, hylkäsi Laara. Tarvitsee vähät rahansa muuhunkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät