Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Sen hän asetti viereensä maahan ja laskeutui taas kyynäspäänsä varaan. "Etkö tule hiukan lähemmäksi tulta, Halket?" kysyi englantilainen. "Ei, kiitos, yö on lämmin." Vähän ajan perästä Peter Halket veti esiin vyöstään pienen jahtiveitsen, jolla oli karkeatekoinen puuvarsi. Pieni, sileä kivi oli hänen vieressään, ja hän hieroi veistä edes takaisin siihen, vähän väliä tunnustellen sormellaan terää.
"Kyllä minä tiedän toisen kuin toisen näistä asioista", sanoi vanhus, kohottaen itsensä puoleksi kyynäspäänsä nojaan; "mutta koetelkootpa vaan tuon huhun levittäjät todistaa, että minä olen yhteenkään hänen vääräuskoiseen oppiinsa suostunut, vaikka kyllä mielelläni kuuntelin, kun hän puheli kirkon turmeluksesta, aatelisherrain sortamisista sekä köyhän kansan hirveästä oppimattomuudesta, joilla puheilla hän mielestäni todisti, että koko meidän valtakuntamme terveys, voima ja arvo on meissä paremmissa porvareissa.
Viimein Mikko laski kyynäspäänsä pöydälle ja kasvot kämmenten nojassa sanoi: Oli kuin kylmää vettä olisi kaadettu selkään, kun tuolta tullessani huomasin, että kuusi on kadonnut. Näytti niin alastomalta ja autiolta koko talo, kuin ei kymmeneen vuoteen olisi asunut ketään ja yhäkin tuntuu se kokonaan arvonsa menettäneeltä.
Vitkalleen aukasi Rossiter suuret ruskeat silmänsä ja loi hajamielisen, uneksuvan katseen vaimoonsa. "Kello on kohta seitsemän ja aamiainen melkeen valmis". "Minä uneksuin ihanasta kuvasta", sanoi mies veltosti kohottautuen kyynäspäänsä nojalle. Hän katsahti köyhään huoneesen ja sitten hienosti hymyillen vaimoonsa.
Lampun valossa näki hän erään mustaan kaapuun kääriytyneen naisen, joka istui pienellä rahilla melkein sammuneen pystyvalkean ääressä. Hänen kyynäspäänsä nojasivat kehnoon pöytään ja hän oli kallistanut päänsä molempia käsiänsä vasten, jotka olivat valkoiset kuin norsunluu. Ei voinut nähdä hänen kasvojansa, vaan kamala hymy lennähti Athoksen huulille.
Ja kun he eivät henno tehdä vastoin hänen tahtoansa, istuvat hekin yksi toisensa jälkeen pöydän ääreen ja koettavat panna suuhunsa tarjottua ruokaa. Mutta heidän syödessänsä hän heidän huomaamattaan herkeämättä katsoo yhteen heistä, joka myös syö niinkuin muut. Katsoo ja katsoo. Nojaten kyynäspäänsä vasten pöytää hän painaa sormiensa päillä kuumia ohimoitaan.
Suuttumuksen tuli leimahtaa vielä kerran hänen silmissään, hän kohotakse kyynäspäänsä nojaan ja sanomattomalla ylenkatseella virkkaa: "Pelkureita te olette!" Sen sanottuaan vaipui hän tunnottomana maahan. Ja tuossa nyt istuu lumihangen pehmoisella vuoteella hiihtäjäin parvi. Kaakon taivas rusoittaa jo, ja pian on lyhyt-ikäinen talven aurinko noussut taivaalle.
Jo kaukaa huomasivat he Aramiksen alakuloisena istuvan ikkunassa kyynäspäänsä varassa ja katselevan kuinka pöly kohosi kaukana tiellä. Hohoi, Aramis! mitä pirua sinä siinä teet? huusivat ystävykset yhteen ääneen.
Nämät viimeiset sanat hän lausui harvaan ja erinomaisella painolla, kumarsi sitten päätään jäähyväisiksi ja läksi, jättäen Peltolan perheen suureen hämmästykseen. Anna oli nojannut kyynäspäänsä pöytään ja kätkenyt kasvot käsiinsä.
Uuno makasi Henrikin kanssa hänen huoneessaan. He eivät olleet vielä alkaneet juttelujaan, jotka edellisenä iltana olivat kestäneet yli puolen yön. Uuno riisuutui äänetönnä ja kiipesi vuoteeseensa. Siellä hän rutisti pehmeän tyynyn kyynäspäänsä alle ja nojautui poskellaan kättänsä vasten. Kuules, Henrik, sanoi hän: mitä sinä oikein pidät Hannasta?
Päivän Sana
Muut Etsivät