Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
No niin, istutaanko nyt keskustelemaan, ja jos luotatte minuun, niin ehkä me kohta pääsemme tuon vaikeuden ohitse. Kyllä se on suotta Ins. No, päähenkilö tuossa romaanissa on, niinkuin kuulin, nuori tyttö, joka aikoo laulajattareksi. Eikö niin? Lyyli. No, koska sen tiedätte, niin mitä vasten te sitten kysytte? Ins. Hänellä on kosioita tietysti, mutta hän ei huoli kestään. Lyyli. Niin, ei huoli.
Ludvig XIII tunsi vaistomaisesti, ett'ei hänen pitäisi vastata tuohon kysymykseen, koska kuningatar oli tehnyt sen melkein kuolevaisen äänellä. Aivan kohdakkoin, rouva, sanoi hän; mutta en muista tarkalleen päivää, minä kysyn kardinaalilta. Kardinaali se siis on ilmoittanut teille tästä juhlasta? huudahti kuningatar. Niin, rouva, vastasi kuningas kummastuneena; mutta minkä vuoksi noin kysytte?
Sitten hän alkoi vähän lomaa pitäen: Huutavan ääni sanoo siis: saarnaa! Ja ääni kysyy: mitä pitää minun saarnaaman? Mitä erittäin tänä päivänä? Hän piti taas hetken lomaa ja vastasi sitten kysymykseensä: Ilosta ja riemusta pitää minun saarnaaman. Niinkö? kysytte kummastellen. Niin juuri! vastaan minä.
"Onko Chartered Company myöskin kristitty?" kysyi hän. "Tietysti, tietysti," sanoi Peter. "Mikä on kristitty?" kysyi vieras. "Hm niin te kysytte todellakin niin kummallisia kysymyksiä.
"Niin, minä aioin kysyä," sanoi George, kun taas oli loma-aika tanssissa, "tunnetteko Mr Chillinglyn, joka on Exmundhamin omistajan sir Peter Chillinglyn poika, Westshirestä?" "En; miksi sitä kysytte?" "Siksi, että luulin näkeväni vilaukselta hänen kasvojansa, kun Mr Steen vei minun alas vainioille. Mutta, teidän sanoista päättäen, olen luultavasti erehtynyt." "Chillingly!
Kun minulta vielä nyt kysytte, miksi olen näin tehnyt, miksi juuri nyt näin tehnyt niin tiedätte myöskin, miten raskasta se on minusta ollut ja miten raskasta tämä kaikki teille sanoa". Kreivi oli viimeisiä sanoja lausuessaan kumartunut uunin koristereunusta vasten ja peittänyt otsansa kädellään. Siinä asennossa odotteli hän, ikäänkuin saadakseen aikaa liikutuksensa voittamiseksi.
Oma hevoseni on Temmes-alapäässä enkä tahtoisikaan sitä rasittaa, kun se on jo kulkenut Kemistä asti. Mitä hittoja! sanoi talon ukko, meinaatteko mennä Tyrnävälle Siikajoen kautta, koska Karinkannalle kyytiä kysytte. Sehän on melkein yhtä, jos menisi Lumijoelta Helsingin kautta Tornioon. Niin, tai jos menisi Torniosta Helsingin kautta Lumijoelle, sanoi Aspela.
Hyss, hyss! Että sen olen jo kauan tiennyt, ainakin luullut tietäväni ja toivonnut. Mutta, täytyyhän minun tunnustaa, onhan epätoivokin minua suuresti vaivannut kun ette milloinkaan ole puhunut. Pölkkynen. Ja sitä vielä kysytte? Neiti Kortman Oi Evergistus, Evergistus! Pölkkynen Mitäh? Neiti Kortman Tulen, tulen. Ainoastaan meidän kesken. Ymmärrät. Me tapaamme. Oi rakastettuni! Pölkkynen
"Kysytte hyväntahtoisesti terveyteni tilaa! Ainoan hyveen tunnen saaneeni: nyt toivon parantuvani! Kaikessa muussa tulee Meeranin tehdä ihmetyö ja se vaatii aikaa." Siitä ajasta alkaen tapahtui että joka viikko sekä tuli että meni kirje.
Vai niin, vai on hän asunut kaksi vuotta herran vanhempien luona? virkkoi kreivi silminnähtävästi lisääntyneellä mielenkiinnolla; mutta ... missä hän oleskeli sitä ennen? Missäkö oleskeli sitä ennen? toisti kaartinluutnantti kummastuneesti; ja sitä kysytte te, herra kreivi, joka olette hänen lapsuudenystävänsä! Samassa astuivat molemmat veräjästä ulos kadulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät