Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hän tunsi vielä päänsä raskaaksi ja uneliaaksi, ja arvellen ettei yöpukunsa ollut varsin sovelias ulkona käyttää, hän uudestansa vaipui vuoteellensa ja oli kohta jälleen unen helmoissa. Mutta tällä haavaa ei hänen leponsa jäänyt häiritsemättä; sillä häntä herätti telttaoven takana seisova lääkäri, joka kyseli kuinka hän jaksoi ja jos hän oli kylliksi nukkunut.
Maantie kulki vieritse, ja naapureja kahden puolen, jopa niinkin arvokkaita, kuin kestikievari ja kylän kauppamies. Näitä lähinaapurejaan kutsui Aatu juomaan tuliaiskupit, ja mielellään ne tulivatkin. Näiltä naapureilta tiedusteli uusi haltija tarkemmin etupaikkoja sekä kyseli neuvoa, mitä tässä ensiksi rupeisi teettämään ja laittamaan.
Ja sinä kun luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa. Lienenkö tuota luullut? Luulit, luulit ihan varmaan ... etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan... Ja sitä on tuota suoraa tietä ... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän. Onhan sitä siinä ... yhtä tasaista taivalta. Vai yhtä tasaista?
KERTTU: Ja sinä tunnet hänet? ALLI: Totta kai. Tunsinhan minä hänet jo ennen hänen ulkomaamatkaansa. KERTTU: Oletko sinä tavannut hänet ennenkin? ALLI: Muutamia kertoja. KERTTU: Ja mitä hän puhui? ALLI: Hän kyseli sinusta. KERTTU: Minusta? ALLI: Niin ja veljestänsä ja kuinka hän voi. KERTTU: Ja sinä vastasit...
Hän kyseli tämän mielipidettä kaikessa ja oli aina samaa mieltä tämän kanssa. Ehkä tyttö ei ollutkaan vielä oikein rakastunut, mutta niin lähellä hän oli kuitenkin, että ensimmäisessä kommelluksessa tai äkkinäisessä onnen käänteessä lemmen liekin täytyi leimahtaa hänen sydämessään.
Mitähän jos tämä polttava kuumuus hänen ruumiissaan jo olisikin sairauden kuumetta? Hän koetteli usein kädellään otsaansa ja valtasuontaan, joka tosin kyllä tykytti tavallista tiheämmin, ei kumminkaan kuumeen, vaan pahan omantunnon jouduttamana ja kyseli itseltään, oliko tämä todellakin jo rutto-taudin alkua?
Hän kyseli Istvanin teeskentelemättömät tunnustukset sopivat vain liiankin hyvin yhteen Esterin omain viittauksien kanssa. Tämä pahensi hänen tilansa. Välttämätön haavakuume tuli aamupuoleen, ja hän alkoi hourailla. Ester! huudahti hän. Minä tahdon puhutella Ester Larssonia! Penna kuuli joka äännähdyksen ja pelästyi kovin.
Vaimo kyseli mitä tapahtunut oli. Vaan mies pyysi vapisten: "Jatka nyt sitä, mikä äsken jäi keskitiehen; kerro isästä, jonka Jumala oli käskenyt uhrata oma lapsensa".
"Niitä uusia vaatteita, jotka hänelle suvella ripillä käydäkseen tehtiin, en anna suinkaan, vaikka mätänis," sanoi Mattilan emäntä, "ne auttavat kyllä Iivarille." Jussi itki ja kyseli, mitävasten niitä sitten oli hänelle tehtykään, koskei niitä annetakkaan. Isäntäkin tuumasi jo antaa pojan saada vaatteensa, mutta silloin avasi emäntä taas kiljuvan kitansa, ja silloin oli rauhallisinta olla ääneti.
"Niin, minä tiedän sen", Villon mutisi, "itse kuningas on minulle kertonut koko tapauksen." "Ennenkun hän antoi minun mennä", veli Starck jatkoi, "hän kyseli nimeäni ja kotikylääni. Minä lähdin, mielissäni, kun niin hyvällä kaupalla pääsin. Muutaman kuukauden vasta olin ollut naimisissa. Vaimoani jumaloitsin. Olin vaan kahdenkymmenen vuotias, elämä oli niin suloista!"
Päivän Sana
Muut Etsivät