Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Semmoinen pakana se on, eikä antaisi minunkaan käydä sanaa kuulemassa", ajatteli Katri, "mutta enempi tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä." Kalle kyseli Kössiä, mutta ei kukaan tiennyt missä hän oli. Ehkäpä se on todellakin kievarissa ryyppimässä, arveli Kalle ja lähti sinne päin astumaan.
Sinähän tiedät, mitenkä siellä koulussa oikein ollaan, neuvo sinä minullekin, kyseli Aliina. Ei sitä osaa toinen neuvoa, sanoi Hilja. Ja kyllä ne siellä neuvovat. Niinhän se taitaa olla, myönnytti Aliina. Mutta eiköhän minun kumminkin olisi parempi mennä suntioon kortteeria? Siinä Salinissa on niin herrasmaista, ja se vanhempi tyttö näyttää vähän ylpeältä. Elä joutavata pelkää, neuvoi Hilja.
Sitä täytyy mennä sinne, minne vaan käsketään... Hyvä minun sentään on ollut tässä mökissäkin olla. Siinäpähän olen saattanut lapseni jalalle"... "Miten teille sitte kävi miehenne kuoleman jälkeen, kertokaapas minulle, olis' hauska kuulla?" ... kyseli kappalainen vuorostaan.
"Polttaako vielä?" kyseli isä. "Ei se enää niin..." Jaska pauhasi: "... kehtaa, sen kuvainen, kimppuun ruveta käymään, kun ihmiset sammuttamaan ovat tulleet ... muutama kerjäläinen, mutta odota!..." "Ei se sinulta paljaastaan vahinko ollut ... varsin sinä sen pojan päälle vettä panit", uskalsi joku huomauttaa.
Elä poraa, tyttö, sanoi kapteeni karkeasti, joka merkitsi, että häntä alkoi Magdan itku säälittää. Missä on Hinkki? kyseli hän ja alkoi vihaa puuskuen kävellä ympäri huonetta. Että se Hinkki olikaan hänet tällaiseen soppaan johdattanut! Hän vihasi porttoloita ja porttoja enemmän kuin mitään muuta.
Kaaloi lapsi katsomahan, silmät suurina kyseli: »Kelle kultaista kutonet, helmellistä helskyttänet?» Vastasi vakava vaimo: »Kudon sulle kultapaidan mielen kulkevan kuvista, omantuntosi oraista, iloista isän ja äidin.» Kuuli lapsi kummastellen.
Mummo otti kiitollisuudella tarjoomuksen vastaan, mutta kyseli kuitenkin ehtimiseen oliko ne siveellisiä kirjoja taikka ei, koska, jos ne vain olivat epäsiveellisiä, sanoi hän: 'Sinä, Nastjenka, et missään tapauksessa saa lukea niitä, vaan opit vain pahaa niistä. "'Mitä minä niistä sitten oppisin, mummo? Mitä niissä on? kysyin taas.
Kuitenkin oli hänen uteliaisuutensa herännyt. Hän kyseli ja toiset tytöt kertoivat. Ne tiesivät paljon enemmän kuin hän. Joskus kyseli hän myöskin rouvalta ja ylioppilailta. Siten hän sai tietää paljon uusia asioita. Mutta mitenkään hän ei vielä saanut päähänsä, että hän tuona mustien miesten yönä todellakin olisi ollut ensimmäisen kerran elämässään tekemisissä korkean esivallan kanssa.
Sinua ajattelin päivin ja öin ja muistelin sinua siitä asti, jolloin lapsena istuit sylissäni. 'Lintusemme on lentänyt kauas etelään, sanoin Laagjelle, 'mutta Jaampa lähtee vielä kerran häntä etsimään ja tuo hänet takaisin jälleen. Sitten läksin matkaan ja, kiitos Jumalan, vihdoinkin olen sinut löytänyt." "Eikö vanha isäni ole minua unhottanut? Onko hän minulle vihoissaan?" kyseli Laila.
Hän kertoi tämän kaiken tyyneellä, ystävällisellä tavallaan, kyseli myöskin koulusuhteista viime lukukauden aikana ynnä muusta, ja hänen tavassaan ei ilmestynyt mitään kankeutta. Sitä, mikä kerran oli ollut, ei voinut enää kaivaa ylös, se oli kadonnut kuin menneen talven lumi.
Päivän Sana
Muut Etsivät