Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Pellon leikkuussa teki äiti täyden työn, vaan riiheen ei hän voinut mennä; sillä hänen silmiensä kipeyteen oli suurena syynä entiset nuoruutensa aikuiset riihen puimiset. Viljaa tuli niin paljo kuin sitä tullakin piti; sillä siinä paikassa, jossa tuo torppa oli järven rannassa, ei halla uskaltanut kynsiänsä näyttää, vaikka sinä kesänä kyllä kävi talollistenkin pelloilla.
Mitä Finettaan tulee, aukaisi se keltaisia silmiänsä ja oikaisi uneliaasti käpälöitään, haristeli kynsiänsä ja kehräsi ilonsa ja ylpeytensä osoitteeksi. "Harry, minä säästän yhden näistä kissanpojista sinulle, sillä ei mikään perhe ole täydellinen, ell'ei siinä ole kissaa. Koiran sinun myöskin tulee hankkia itsellesi; mutta Stumpy'stä en minä voi luopua.
Sinä taisit saada hyvän hinnan metsästäs? kysyi Jaakko Jaakonpoika. Noo, tulihan siitä. Veloistas pääset ja jääkin? Noo, vähin. Näiden meidän metsien päälle ne hiovat kynsiänsä, mutta en minä vielä tiedä. Mikä pakko teidän oliskaan myödä. Eihän meillä pakkoa, enempää kuin sullakaan, enhän minäkään sua hätyyttänyt ole, vai olenko? Ei minua kukaan. Enkä minä ainakaan.
"Voi te luulette meidän, nuorten tyttöjen, enemmän pitävän niistä miehistä, jotka tanssisaliin tultuaan seisovat kuin kuumilla kivillä, hymyilevät tyhmästi, purevat kynsiänsä ja punastuvat, kun heitä vaan puhuttelee, ja jotka tallaavat hameemme repaleiksi, koettaessaan kerrankin jäykkinä ja kömpelöinä tunkeutua muiden mukana eteenpäin." Ylioppilas ei voinut olla hymyilemättä.
Mutta mikä rangaistus määrätään hänelle, joka uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakynttä osoittelee? JUHANI. Hänen pistän tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä teljeksi luolan kitaan. Siellä hän istukoon päivän tai kaksi, aina kuinka asiat ja asian haarat vaativat. Niin, niin, siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu.
Kun näki olevan reessä, Sitä syökäri syleili, Sitä anoi ahkerasti, Pyysi pystössä käsinni. Minä mies sanoin hänelle, Puheskelin puolestani: 'En saata evästä panna Tyköäni, ystäväni, Poijes matkan pitkän päässä. Kylläpä täällä tarvitseepi Pureskella porvarissa'. Veipä sittekin väkisin, Sen kanssa meni sisälle, Vielä kiitti kinttujansa, Hyvin kosti kynsiänsä.
"Mutta me tahdomme onko totta mitä kerrotaan sinusta ja Baard'in isästä?" kysyi Vigleif yht'äkkiä ja jäi seisomaan äidin eteen. Marit'in silmät suurenivat ja hän nosti päätään katsellen poikaa. "Kuka siitä kertoo?" kysyi hän vitkastellen. Vigleif ei kärsinyt äidin terävää silmäystä, hän otti veitsen pöydältä ja rupesi kynsiänsä leikkaamaan.
Kun näki olevan reessä, Sitä syökäri syleili, Sitä anoi ahkerasti, Pyysi pystössä käsinni. Minä mies sanoin hänelle, Puheskelin puolestani: 'En saata evästä panna Tyköäni, ystäväni, Poijes matkan pitkän päässä. Kylläpä täälläi tarvitseepi Pureskella porvarissa. Veipä sittenkin väkisin, Vielä kiitti kinttujansa, Hyvin kosti kynsiänsä.
Lähdetään ensi vuonna toukokuussa Helsinkiin. Jos suostutte tuumaani, niin pannaan kättä päälle, että sen pitää tapahtuman." "Tässä käteni", sanoi Eeli ojentaen sen sisarellensa. Selma heittäyi sohvalle, jossa hän istui pureksien kynsiänsä. "No Selma, sinä olet vaiti", virkkoi Emma, kääntyen hänen puoleensa. "Siksi, ett'en minä taida mitään lupausta antaa.
Oi! viisas Juha oli kyllä sen arvannut: Bern'in karhu teroitti kynsiänsä; se oli raivoon joutumaisillaan. Sanokaamme se suoraan, ylhäisö ei ollut mitään laimin lyönyt, saattaakseen tätä raivoa täydelliseksi ja hirveäksi. Aateliset kulkivat eteenpäin rohkean tyynesti, kiellettyyn tapaan tehdyissä, komeissa vaatteissansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät