Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Vähitellen sentään sekin vaikeni, sillä uteliaisuus pääsi voitolle. Katselijoille avautui kauhea näytelmä: ihmisten päitä katosi petojen kitoihin, kynnet repivät auki rintoja, sydämiä ja keuhkoja vieri hiekkaan; luut ritisivät petojen hampaissa.
Ainoastansa aviisin Tyhjän lehden täytökseksi Kerran kirjojas nimeldä Nimitettiin, poika parka; Aine aivan kehnokainen Kärsimätöin koskemista Järin jätetty sinänsä Kokonansa koskemata. Kadonneet siis ovat kaikki Tästä kynnet kateuuden. Saman konstistas sanonen Laulujes latomisesta Jonga yksinäs ylennät Aivan korkiaks korootat.
Vuoteeltaan kavahtaen hän hyppäsi lieden luo, kouhi kekäleitä tuhkan seasta, puhalsi ne hehkumaan, heitti päälle tuohta ja kuivia pilkkeitä ja tuossa tuokiossa kohosi iso liekki jylisten hormiin. Akkunoista hehku levisi kauas lumelle. Tungetteleva vieras kävi tästä levottomaksi. Jälleen rapisivat kynnet katolla terävään, sitten kuului löyhä jysähdys räystään alta.
Häneltä Hildebrand-vanhus murskasi kivikirveellään kypärän, kasvot ja aivot. Teja, joka oli sillä välin saanut sotakirveensä irti ja pystyi torjumaan seuraavaa hyökkääjää, kävi nyt itse päälle. Hän heitti sotakirveellään erästä hyökkäävää vihollista, jolla oli kypärässään villisian pää ja kynnet. Tämä oli alemanni Epurulf. Hän kaatui selälleen.
HOMSANTUU. Minä en tahdo tulla, kuuletkos, minä en tahdo! Laske minut irti! sinä pakanan pallinaama, taikka minä puren sormesi poikki. RISTO. Kerttu! HEIKKI. Siivolla, siivolla! Herran poika, niin hän riehuu kuin Penttinen pappilan kaivossa. Kas, kas, kuinka terävät kynnet sillä on. Kiusan kappale! HOMSANTUU. Annatko mun olla.
»Barbaari, anna tänne se kirjotettu valhe, jotta saan sen repiä palasiksi! Minäkö Ionen veljen murhaaja! Minäkö tunnustaisin, että olen hiuskarvaakaan taittanut siltä, jota hän rakastaa! Salli minun mieluummin kuolla tuhat kertaa!» »Vaiti!» Arbakes virkkoi matalalla ja sähisevällä äänellä. »On vain yksi vaihtoehto tunnustuksesi ja allekirjotuksesi tai amfiteatteri ja leijonan kynnet!»
Benedikt hämmästyi: Wappu Jumala sinua varjelkoon. Bincenz lähestyi säkenöitsevin silmin. Wappu onko se todellakin tahtosi? Verinen tahtoni! Hän kohotti kättänsä ikäänkuin valantekoon, käsi oli jäykkä ja kynnet siniset kuin kuolleen. Joka laskee hänet kuolleena Asran jalkojen juurelle se on oleva mieheni niin totta kuin olen Walburga Stromminger! Yö.
Juhla oli päättynyt. Vieraat alkoivat sanoa jäähyväisiä; vaunut ajoivat portin eteen. Brandtin ajopelit vierivät kotiinpäin. Pietari ajoi. Hän tunsi molemmat pienet hevoset ja antoi niiden ravata. Ne olivat odottaneet kauvan ja olivat kärsimättömiä. Ne olivat aivan suorina, kuin menivät mäistä ylös, ja iskivät kavionsa maahan kuin kynnet.
Sillä katsopas, veikko, Chattan-kissojen kynnet iskee jotensakin syvälle" "Tää haarniska on siis sinun päällikkösi oma sillä ehdolla", sanoi Heikki; "mutta jos ei hän sitten maksa minulle määrättyä hintaa, aion häväistä häntä kuninkaan ja hovin edessä". "Eipä pelkoa, ei pelkoa; kyllä minä itse tuo hän tappelutarhaan", vakuutti Norman; "aivan varmaan".
Ja sitten sinä vasta oikein oppisit hänet tuntemaan, jos voisit kohdata hänet suuttuneena: siinä se kätkeilevä sisällinen ihminen pistäkse ulos, ja sillä ovat usein pitkät kynnet kuin hitolla. Voi lapsi! Paljon olen aikoinani nähnyt, paljon kokenut! Siitä, miten ihminen kynttilää sammuttaa, siitä jo voin nähdä, mimmoinen hän on sisästään ja mimmoinen on hänellä luonne.
Päivän Sana
Muut Etsivät