United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kylm' oli kylki maatakseni, Selkä vieläki vilumpi; Nousin kylmältä kyleltä, Viluiselta vuotehelta, Sulho suorihen jälestä, Tukat tuulelle jakeli, Hapseni hajottelevi. Kotihia heittämiset. Muista kaikki muut kalusi, Unikonttisi uneuta; Heitä uunille unesi, Pankolle pahat tapasi, Laiskuutesi lattialle.
Herätessään hän oli hieman sekaisin, päästään pyörällä, ja kylki oli kierosta asennosta käynyt araksi, mutta sydän oli iloinen ja pirteä. Hän katsahti vuoteeseen. Se oli tyhjä. Marian huivit oli levitetty hänen polvilleen ja hartioilleen.
Isäni laiva "Toivo," joka ajan tavan mukaan oli vakuuttamatta ja suureksi osaksi lastattu kaloilla, mitkä hän oli omilla rahoillaan ostanut, oli matkalla Bergeniin myrskyssä joutunut haaksirikkoon. Laivan kylki oli puhjennut ja jälkeen puolen päivän oli täydytty laskea laiva rannalle. Miehistö oli päässyt hengissä maihin, mutta meidän Antti rengiltä oli kumpaisetkin jalat musertuneet.
He näkivät kuitenkin, että koko taistelo oli esirinnalla; että Juutalaiset olivat harjaantumattomat ja saavuttivat etunsa paljaalla ruumiillisella voimalla ja huolettomalla alttiiksi-annolla enemmän kuin sotataidolla. Heidän kylki- ja takaväkensä olivat jääneet kokonaan suojelematta. Silmänräpäys, ja kalkki oli selvillä.
Sieltä hän löysi, mitä etsi ja istuutui pölkyn päähän kylki vasten viereistä seinää, veitsellään puukappaletta vuoleskellen. Silloin kuuli hän jonkun läheisyydessänsä voivottavan: ääni kuului seinän toiselta puolelta ratasvajasta ja Thorbjörn kuunteli. "Sinäkö ... todella ... olet?" kuuli hän miehen äänen vaivoin ja katkottain sanoin lausuvan.
Molemmat silloin, niin metsän kontio kuin mies, löyttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisellä tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sekä kurkku että kylki nähtiin puukon viiltämänä ja hänen rintansa kiväärin tuiman luodin lävistämänä. Niin lopetti päivänsä roteva mies, joka oli kaatanut enemmän kuin viisikymmentä karhua.
Paitaviitat niin pitkät päällä, että varpaisiin ulottuvat ja niin mustat, kuin kattilan kylki. Aikaihmisetkin ovat melkein samanlaisessa tilassa. Kylällä kävelemiseltään eivät raukat jouda edes lattiaansa lakasemaan. Rappujen edus se olkoonkin sanomatta. Se haiseekin niin, että luulisi hevosen raatoja siihen haudatuksi".
Elä sano kellenkään sitä taloa, jossa kävit, kielteli hän minua ja minä lupasin olla sanomatta. Me nyt erosimme ja Antin kuulin alkavaksi laulua: Nuorena ollessani minä elämäni riemuja nautin... Poissa oloni aikana oli sisareni käynyt pyytämässä pari vaimonpuolta naapurista avukseen kääntämässä sairasta äitiäni toiselle kyljelle, jotta toinen kylki ei kovin väsyisi eikä hautuisi.
Kirkkotiemme kivistöllä, Metsän petojen pesillä, Karhut kanssakumppanimme, Pyry päiväpaistehemme. Ei mieli mesiä tehnyt, Kylki kuuta kasvattanut Pahan pakkaisen käsissä, Kovan ilman kouratessa, Pahimmissa päivissämme, Hengen hädäss' heltehessä; Moni heitti henkensäkin, Vaipui poijes varvikkohon, Kuoli korpehen kovahan, Kankahalle kaatui maahan.
Ei se kuitenkaan olisi mihinkään kuulunut, eikä hän olisi ehkä kivuistaankaan välittänyt vaikka sarvia pakotti ja kylki oli hellänä, jos ei nöyryytys olisi tapahtunut kaikkien nähden, hiehojenkin, joiden herrana hän vielä viime kesänä oli ollut. Nekään eivät, ne kurjat pelkurit, enää tahtoneet tunnustaa vertaisekseen, vaan hakivat suuren sonnin suosiota.