Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. syyskuuta 2025
»Ja kenen kurkkua kuivaa, särpiköön siikojen uimavettä,» lisäsi Johann Radtke huoaten. Engelbert heitti pyssyn olalleen. »Rattaat menkööt edellä!» komensi hän. »Eteenpäin, mars!» Kulkue järjestyi ja marssi linnaa kohden. Jälestä tallusteli joukko kyläläisiä, jotka kunnioitus pyssyjä kohtaan piti loitolla. Sillalla seisoi Boleslav heitä vastassa.
Sitä kesti useampia viikkoja, ja sen lisäksi läheni toinen arveluttava aika, jonka ohitse pääseminen ajattelutti muitakin ja vielä enemmän Viijaa itseään. Usein kävi sairaan luona kyläläisiä katsojia, joskus omaisiakin. Näille omaisvieraille oltiin talon puolesta niin kohteliaita, etteivät he saaneet olla sairaan kanssa kahden kesken, kuin hyvin sattumalta.
Sormulan herra ja nimismies siirtyivät ruumista lähempää tarkastelemaan ja edellinen tiesi mustan veren nousemisen kulkkuhalvauksen tuntomerkiksi. Viimein saapuivat Lampelan ja Tiistilän isännät ynnä joitakuita muitakin kyläläisiä. Sitten pidettiin varsinainen poliisitutkinto ja kaikki asiaan kuuluvat piirsivät joko nimensä tahi puumerkkinsä nimismiehen kirjoittaman pöytäkirjan alle.
Risteilimme sitten koko päivän Kumlingen metsissä, missä tapasimme useita piilottelevia kyläläisiä. Heiltä saimme ruokaa sekä tietoja vihollisten hommista, mutta Riikasta ei yksikään tiennyt mitään. Yöllä hiiviskelin vihollisen vartijoiden välitse kyliin ja taloihin, kuunnellen ja kurkistellen ikkunain takana, mutta aina yhtä turhaan.
Gustavkaan ei sitä suvaitse, vaikka emme sitä heti tahtoneet ilmoittaa ja loukata kyläläisiä. Niin, ne olivatkin kovin kiihkoisia talonpoikaiset, valtiopäivämies esimerkiksi.
Siinä sitten tekivät työtä ja heidän maallinen toimeentulonsakin parani aika ajalta. Ennenkuin Matti aloitti rakentamaan torppansa huoneita, pyysi hän kyläläisiä talkoolla häntä auttamaan rakennus-aineiden paikalle saamisessa, ja sen vähäisen avun tekivät kyläläiset ilolla, sillä he rakastivat uuden talon tekijöitä heidän rehellisyytensä ja uutteruutensa tähden.
Hehkuva viha leimahti tytön silmissä. »Ketkä? He kyläläiset ketkäs muut?» Ja hän sylkäisi. Boleslavin valtasi omituinen kummastuksen ja tyydytyksen sekainen tunne. Tässä oli siis joku, joka otti osaa hänen vihaansa, jonka kohtalo oli sekottanut samaan taisteluun, mikä hänellä itsellään oli kyläläisiä vastaan taisteltavana. »He ovat vihamielisiä sinua vastaan kyläläiset niinkö?»
Sillä aikaa oli keräytynyt joukko kyläläisiä tarhaan, missä muudan ukko nylki vuotaa mustan selästä. Miehet ja pojat seisoskelivat piippunysät hampaissa ja kädet taskuissa ympärillä. »Kyllä se Esa», virkahti muuan pienehkö ikäpuoli mies, jolla oli tihrusilmät, »olisi oikein aikamies, mutta on se vähän liika hurja.»
Mutta kun hän joskus sattumalta tapasi kyläläisiä, niin hänen tyyneytensä alkoi auttamattomasti järkkyä. Hän luki noista katseista, että asia kaikessa alastomuudessaan oli jo kylän tietona. Hän näki toisten silmänpilkkeessä ivansekaisia hymähdyksiä: että mies vielä tuossa iässä sai lapsen! Se häntä kuohutti.
Aina lempeämielinen, aina kärsivällinen, aina anteeksi antava vanhalle Kristiinalle. Ja niinkuin hän minua kohtelee, niin hän kohtelee kaikkia kyläläisiä. Katsokaahan, rakas herra, kun hän tuli tänne, siitä on jo hyvinkin kolmekymmentä vuotta, silloin oli kylä, joka nyt niin sievältä ja siistiltä näyttää, likainen, kurja, rappeutunut pesä, ja talonpojat olivat laiskoja, jumalattomia ja röyhkeitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät