Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Aamulla, kun heidän tuli erota, kysyi tuo kuvankaunis kuninkaantytär: Milloin saan sinut nähdä jälleen? Vastasi se maankuulu kuninkaanpoika: Milloin hyvänsä, kun toteutat mielikuvasi. Kysyi vielä tuo kuvankaunis kuninkaantytär: Etkö isäni linnaan käy? Aiotko jälleen ahventen valtakuntaan? Menen, minne menevät omat unelmasi. Eivätpä nekään isäsi linnaa kohti kulje.
Eikä hän ollut muuta kuin nauranut heleästi, kun oli hätäpäissään uskonut hänelle huolensa tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Tiedäthän, että pidän paljon sinusta, tämä hänelle huohottaen sopertanut. Kenties olen kuitenkin tehnyt väärin sinua kohtaan, kun olen sallinut sinun kanssani kihlautua. Sillä minä kuulun toiselle, toinen omistaa minun tunteeni ja ajatukseni... Toinen? Kuka toinen?
Ei ollut nimittäin tuo kuvankaunis kuninkaantytär tehnyt eläissään muuta kuin onkinut kultakaloja. Tietysti hän oli sitäpaitsi sukinut suortuviaan ja itseään kuvastimesta ihannellut, mutta kun hänellä ei ollut ketään arvoistansa kosijaa, oli sekin jo ammoin käynyt ikäväksi hänelle. Mutta aina tähän päivään saakka oli kultakalojen onginta ollut hänen mieluisin ajanviettonsa.
Kuunneltiin aina tarkemmin hänen kertomustaan, aseteltiin toistensa yhteyteen eri asianhaaroja, vertailtiin aikamääriä, ja tultiin vihdoin siihen surulliseen lopputulokseen, ettei hänen tarinansa esine voinut olla kukaan muu kuin tuo kuvankaunis kuninkaantytär itse, joka siis täst'edes oli todella kuolleeksi katsottava. Hänen kohtalonsa herätti yleistä sääliä ja surkuttelua.
Tiedänhän, että isäsi on kuningas ja tämä linna sinun asuinsijasi. Tarkoitan, kuka olet sielussasi ja sisimmässäsi. Mutta silloin oli yhä enemmän suuttunut tuo kuvankaunis kuninkaantytär ja vettä vavallaan aina vihapäisemmin pärskähyttänyt: Sitä sinulla on vielä vähemmän oikeutta kysyä! hän oli harmissaan huudahtanut. Onko kuultu mokomaa julkeutta? Tahtoa tunkeutua minun sieluuni ja sisimpääni!
Tiedäthän, että rakastan sinua. Juuri siksi. Juuri siksi on minun mahdoton saada niitä sanoja huuliltani. Siispä otan minä ne niiltä! Et. Se on minun salaisuuteni. Siispä tahdon olla sinun salaisuutesi salaisuus! Suuteli sulhoaan kauan ja kuumasti tuo kuvankaunis kuninkaantytär.
Taikka oikeammin: mitä sinun sitten tekisi mielesi tehdä? Kun minä olin sinun iässäsi, en minä tiennyt mitään parempaa kuin onkia kultakaloja. Minä tahdon onkia oikeita kaloja! siihen vastannut aivan äkkiarvaamatta tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Minä tahdon oikean meren rannalle ja minä tahdon nähdä oikeita ihmisiä, miehiä ja naisia, mutta etenkin miehiä, enkä pelkkiä kuvajaisia.
Mitä taas oikeanpuolimaiseen naapuriin tulee, ei häntä missään suhteessa voinut verrata kehenkään edellämainittuun, sillä hän oli tyttö, nuori, kuvankaunis tyttö, raitis iloisa, niinkun oikea Norrlannin impi yhdeksäntoista vuoden ijässä tavallisesti on.
Ja palasi takaisin köyhän kalastajan tupaan tuo kuvankaunis kuninkaantytär, hiipi hiljaa saranan narahtamatta, uksen ulvahtamatta. Mutta kaikki pienet, siniset lemmenkukat rannalla painoivat päänsä vienosti alas ja virkahtivat surumielin: Nuo kaksi eivät näe toisiaan enää milloinkaan.
He tahtoivat tietää liian paljon toisistaan, ja juuri siitä johtui heidän onnettomuutensa. Ei lakannut koskaan kiusaamasta sulhoaan tuo kuvankaunis kuninkaantytär: Miten sinä vietät aikasi siellä alhaalla? Miksi et sinä kerro minulle mitään? Ei siinä ole mitään kertomista. Kyllä. Tahdon tietää kaikki, mikä vain koskee sinua. Kaikki, kuuletko, olkoon se sitten kuinka pimeää ja tähdetöntä tahansa!
Päivän Sana
Muut Etsivät