Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Ei," sanoi itsepäinen lakimies, "jättäkää tämä minulle." Obenreizer pitkitti. "En tarvitse vaivata teitä kuuntelemaan ensimmäistä osaa kirjeestä, vaan saatan selittää sen sisällyksen parilla sanalla. Kirjeen kirjoittajan tila oli siihen aikaan tämä. Hän oli kauan asunut Sveitsissä miehensä kanssa oli pakoitettu siihen miehensä terveyden tähden.
Poika lauloi: "Makkarass' on kaksi päätä: Toinen pää ja toinen pää." Laulettuaan sen kerran, lauloi hän sen vielä kerran ja sitten vielä monta kertaa, niin että tuo ajatuksiinsa vaipunut herrakin rupesi kuuntelemaan sitä. Ja mitä enemmin hän sitä kuunteli, sitä enemmin hän huomasi laulun totuuden.
Apollopa huutoa ankeen suostui kuuntelemaan, ylen näät oli tää rakas hälle; käänsi akhaijeja päin pahat ampumat, kaateli kansaa laumoittain; ylt'ympäri nuo jumal-ampujan nuolet leiriä laajaa lensi akhaijein. Vaan jopa julki kauasampujan toi jumalneuvot tietäjä tarkka.
Ainakin hyvä toinen puoli yleisöstä tunsi hänet ja rupesi kohta puhumaan hänestä, kun hän miehekkäällä ryhdillä, jäykän niskan nytkähdellessä seurasi yhtä tunnettua Helenaa juhlasalin läpi ja he istuutuivat lavan viereisille tuoleille alkanutta juhlapuhetta kuuntelemaan. Vielä enemmän häntä huomattiin, kun hän sitten tanssin aikana pyysi Helenaa valssiin ja pyöri hänen kanssaan salin ympäri.
Lapsuudessamme ja aikaisemman nuoruutemme aikoina istuimme me usein hänen vanhassa yliskamarissaan kokoontuneina hänen nahkoitetun nojatuolinsa ympärille kuuntelemaan tarinoita tarujen maailmasta ja tarinoita todellisesta elämästä.
Etpäs voinutkaan talttua kuuntelemaan. TOPRA-HEIKKI. Siunaa ja varjele! En muistanut. Mutta nyt! Nyt vaikenen kuin muuri. MATLENA. Niin, herkiätte pois maita, metsiä kiertelemästä ja tulette meidän mukanamme sinne, omalle puolelle. Antin tuvassa on kyllä sijaa teille molemmille. MIKKO. Ja mitä me siellä tekisimme? Istuisimme nurkassa, kädet ristissä ja kiristäisimme suolivyötä, niinkö?
Laulakaahan muut, ei minusta ole tänä päivänä. Ei näy olevan, ihme, kumma. Mikä miehen masenti? Sairasko olet vai muutko surut painavat? Enpähän sairaskaan, vaan eihän tuota aina... Laulakaahan pois. Vielähän sinä eilen heläytit täydeltä emätiltä, mikä sen nyt tukki. Sinun ääntäsihän tässä on totuttu kuuntelemaan. Vaikka ... tänä päivänä ei sydän laulata.
Siinä rovastinna, muistamatta, että hekin olivat tulleet kuuntelemaan, eikä puhelemaan, alkoi: "Hyi, noita seurakuntalaisia, hyi... Oikein puistattaa, niin kävi ilkeäkseni... Ja mistä ne ovat kaivaneet senkin Lintu Hermannin nimen, joksi ne sinua siellä Riutanniemelläkin haukkuivat... Hyi... Eihän vaan tuo piika Kerttu olisi jollekin sanonut, mistäpä ne täällä muuten tietäisivät.
Eikä tarvinnut tuudittajain enää laulaa, he olivat hiljaa, että tuskin hengittivät. Pakinansa lopettivat nekin vaimot, jotka kehräsivät ja karttasivat. Kaikki jäivät kuuntelemaan tuota yhtä ääntä, joka täytti molemmat huoneet ja kuului kauas kartanolle, ja jossa ikäänkuin koko luonnon tuska ilmoille pyrki. Tiina Katri ensimmäisenä kiiruhti pihalle.
Mutta muuta vaarallisempaa ei Aapon kuunteleva korva tavannut, kun hän varovasti hiipi aittojen ja tuvan välisestä solasta veräjälle. Tässä seisahtui hän vielä kerran kuuntelemaan, tähysti tarkasti taakseen, mutta kun ei mitään kuullut eikä tietäkään liikkeessä nähnyt, pistäytyi hän sulkupuiden välitse maantielle.
Päivän Sana
Muut Etsivät