Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Mutta äänestä oli Olavi kuulevinaan, ettei se ollut niin vaarallista, niin aivan toden todella tarkoitettua. Ja hän oli jo mielestään turhanpäiten itseään kiusannut. Tulisihan vielä tilaisuus, saisihan ehkä kohtakin sanoa sen, mitä tahtoi. Aurinko oli jo laskenut.
Yli valkean pauhinan, yli leimujen ja tulen sähinän kuuluivat epätoivon huudot: «Auttakaa, auttakaa! Majuri s palaa!« Vaan ei kukaan kuullut hänen huutoansa. Ei, he kuulivat sen väärin minä sanoin vaan he eivät olleet kuulevinaan. Kullakin oli omistansa tekemistä. Oli yksi, joka kuuli huudon; «Majuri s palaa«, vaan hän oli vielä kaukana. Ei ole toivomista enää.
Ja hän alkoi kuvitella, että Elli on hiipinyt pois huoneesta, mennyt ulos ja nojautunut puutarhan aitaa vasten, josta hän nyt katselee ulos järvelle ja odottaa, että minä hänet siellä näkisin. Hänen naisellinen vaistonsa on sanova sen hänelle... Hän oli jo melkein kuulevinaan liikettä ulkoa, hän pidättelihe kauan eikä olisi tahtonut nousta katsomaan.
Elias oli jo menemäisillään tiehensä, kun samassa on kuulevinaan jonkun voihkavan oven takaa. "Kun vaan ei olisi joku tapaturma kohdannut talonväkeä. Pitää ottaa asiasta selko!" Ja Elias astui tupaan. Elias kiersi kääkää ovi ei ollut lukossa. Hän longahutti ovea ja kulki etehisen halki. Tuvan ovi oli auki.
Mitä Jeanne oli kuulevinaan kuninkaasta, ei kukaan koskaan saanut tietää, eikä myöskään, mitä hän ensi kertaa esiintyessään oli sanonut kuninkaalle häntä vakuuttaakseen, vaikka sitä häneltä kysyttiin yhä uudestaan. Se ei ollut yksinomaan hänen salaisuutensa, eikä Kaarlo VII:nnenkään tehnyt mieli sitä ilmoittaa.
Eihän se suomalaisen kieli taida olla solmulle vedettävä, mutta aikaan sillä kuitenkin tulla nujuutetaan, sanoi Mikko hieman kylmästi. Kyllä silti suomalainen kielellään aikaan tulee, sanoi Ledenberg ystävällisesti. Mikko ei ollut kuulevinaan Ledenbergin puhetta, vaan aukaisi pöytälaatikkonsa ja sanoi: Taitaa tässä pitää ruveta rahoiksi.
Enkä minä ymmärrä ruotsia. Maisteri lähti menemään eikä ollut enää poikaa kuulevinaan, joka vähän aikaa karttaen jälestä juoksi. Veti viimeiset savut vanhasta paperossista ja otti siitä tulen uuteen, ennenkuin nakkasi pois.
Paavon tultua rantaan, rupesi naisväki kyselemään kirjettä. Mutta hän ei ollut heitä kuulevinaan, vaan otti airot sisään veneesen ja valitsi sauvoin kädessä paraimman valkaman.
Väliin oli hän kuulevinaan kuin Viion äänen, joskus niin selvänä, että melkein vavahti ja rupesi katselemaan kuin etsien. Kun hänen ympärilleen kokoontui vanhoja tuttaviaan, niin virisi vähitellen omituinen tunnelma, epäselvä kuin unennäkö. Oli kuin aika vuosia sitten, jolloin Viiokin oli mukana, ja niinkuin olisi ollut nytkin tuolla joukossa puhelemassa, josta hänen äänensä kuului.
Mutta vastaukseksi noihin kysymyksiin hän oli kuulevinaan samalla järkähtämättömän ja lemmekkään äänen: "joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias". Rakastaa Jumalaa on juuri rakastaa kärsiviä, köyhiä, pieniä, joita maailma halveksii ja antautua heille.
Päivän Sana
Muut Etsivät