Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Niinkuin jo mainitsin käweli ukko kuormansa perässä, eikä reessä näkynyt olewan miehen waraa, sillä noissa parissa terwatynnyrissä näytti laihalle hewoselle olewan enemmän wetämistä kuin oikeastaan olisi kohtuullista ollut, semminkin niin huonolla kelillä. Kun sulia paikkoja tuli eteen, lykkäsi ukko aina woimiensa takaa kuormaa, awuksi ponnistelewalle ja laihalle hewos=riewullensa.
Ja hän näki myös nuo kolme muuta: Amyn, englannittaren, joka niin välinpitämättömästi oli purkanut kuormansa vieraalla maalla, Victoiren, tahdottoman orjattaren, joka oli joutunut ensimäisen isäntänsä uhriksi: ensimäinen lapsi huomenna ja sitten toisia toistensa perään lisäksi; Rosinen, hyvänluontoisen, lempeän, hienosti kasvatetun kanssarikoksellisen sukurutsausjutussa, joka lapsellisella hymyllä kantoi sydämensä alla kummitusta, joka oli tuhottava, jotta hän sitten voisi tulla jonkun kunnialliseksi vaimoksi.
Tappelussa hän oli menettänyt jo lakkinsa silloin, kun hän joutui kuormansa päältä maahan. Sitte olivat viskaalit tappelussa hakanneet hänen päänsä sapeleillaan kaikki haavoja täyteen. Käsivarsissa ja olkapäissä oli hänellä monta haavaa, mutta pahimmat kumminkin olivat pään haavat.
"Vai pelkäsitte sellaista! No, ettepä kovin väärin arvelleetkaan; ainakaan ei paljoa puuttunut." "Miten se tapahtui", kysyi Pekka, joka oli lukenut kirjeen. "No. se tapahtui niin, että kun ajoin tiellä, yhdytin kokonaisen sotamiesparven. Seisoivat kaikki yhdessä rykelmässä; olivat tykkiä vedättäessään kaataneet kuormansa eivätkä saaneet sitä pystyyn.
Puhuteltu kääntyi verkalleen päin, pyöräytti yhtä verkalleen mälliä suussaan ja vastasi jonkin aikaa arveltuaan: Mustaa Jaanaahan ne kuuluvat aikovan vedellä koettaa. Vai niin, vai niin, vastasi ukko, ja avasi lyhyen lammasnahkaturkkinsa, joka oli alkanut varistaa päiväpaisteessa; musta Jaana on siis noita-akka, mala sibylla, jos mä oikein ymmärrän. Niin on, vastasi mies kuormansa päältä.
Toinen Sindbad sitä vastoin oli köyhä raukka, joka kantoi ihmisten tavaroita milloin minnekin vähäisestä palkasta. Kerran eräs mies pyysi häntä kantamaan tavarakuormaa. Sindbad lupasi ja hetken kuluttua hän oli jo menossa. Mutta tultuansa merenkulkijan asunnon kohdalle hän laski hetkeksi kuormansa maahan ja istahti levähtämään.
Kummankin kannettava oli jotenkin raskas. Se näkyi. He olivat uhalla ottaneet kantaaksensa kuormansa. Matka ei ollut pitkä, vaan sittenkin oli kummallakin liiaksi. "Kunpa vain jaksaisin väen luokse", huokahutti Severin, "kylläpä sitte pian helppo tulisi." Samaa ajatteli Mari. Mutta hän ei siitä asiasta lausunut mitään. Emäntä oli tarjonnut hänelle apua, vaan hän oli kieltäynyt ottamasta.
Mutta pian oli hänenkin kuormansa täytetty, ja kun oli pannut kintaat käteensä ajoi hän hiljaa kujasta myöten, heleällä äänellä laulellen erästä renkutusta, jota siihen aikaan niillä seuduin hyvin suosittiin ja jossa kerrotaan pojasta, joka kosi yhtä tyttöä ja kutsui hänet hyvään ja varakkaaseen taloonsa.
En milloinkaan unhota sitä kauheata näköä, kun he raskaasti hengittäen kuormansa alla palasivat huoneisin ja hengettömän harmaat hapset laahasivat kivilattiaa, missä hän mieletönnä vielä tunti sitten oli hurjasti potkinut rahakappaleita sinne tänne. Minä riensin edellä ja avasin mummon kamarin oven.
Kun sitä kerta vuodessakaan hyvin kohtelet ja hellästi sille haastelet, niin muistaa se vaan sen ja kaikki pahat päivänsä unhottaa ja raskaimmatkin kuormansa iloisin mielin vetää. Nyt tiedät, mitenkä se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa. Hauskaa joulua nyt sinullekin! Joko sinä menet? Minulla on kova kiire.
Päivän Sana
Muut Etsivät