Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Varmuutta en asiasta koskaan saanut, mutta pidän luultavana, että suomalaisten oli välistä asianhaarojen pakosta haudattava vainajansa maahan likelle sitä paikkaa, missä nämä olivat kuolleet.
Kuolleenakin näyttivät he vielä urhon näköisiltä, kiväri ja miekka vaipuneessa kädessä; moni täydessä ampuma-asemassa, kiväri tähdättynä viholliseen päin. Moni oli jäänyt linnoituksen vallia vasten puoli-seisoalleen, silmät, suu auki. Tämä oli kammoittava näky, soturinkin terästytetylle luonnolle. Turkkilaiset paraasta päästä olivat kuolleet seljälleen.
Suru vallitsi kaikkien kasvoissa, mutta kaikki osoittivat kärsivällisyyttä. Ei kukaan valittanut. He olivat yhä odottaneet jotakin tämänkaltaista kohtaloa. Paitsi sitä heidän kohtalonsa alusta näyttikin paljoa paremmalta kuin niitten, jotka olivat kuolleet ristinpuussa taikka tulessa.
Näitä katsellessa tuntuu siltä, kuin ne kuolleet, joiden luut lepäävät omistajainsa kuvilla kaunistettujen hautapatsaiden alla, katseleisivat ja puheleisivat meidän kanssamme. Useimmat hautapatsaat ovat n.s. "runonurkassa." Täällä lepää kaikki suuri ja jalo, mitä Englanti on synnyttänyt. Lontoon laivatokat. Towern'in alapuolella ovat Lontoon laivatokat.
Kantajat eivät voineet millään tavalla niitä vääriksi näyttää, sillä kirjoittaja ja vieraat miehet olivat kuolleet, heitä ei voitu kuulustella; ilman sitä olivat he tunnetut rehellisiksi miehiksi; muita vieraita miehiä ei ollut, ja oikeus tuomitsi asian lautamiehelle eduksi. Nytkös tuli toinen ääni lautamiehen pilliin.
Ulla istui tuvassa olevalle lavitsalle. Hän yskähti vähän, koska ei tietänyt, millä piti puhetta alottaman, mutta vihdoin sanoi Matti: »Mitäs Ullalle kuuluu?» »Eipä mitään juuri», vastasi Ulla. »Vanhuus vain tulee.» »No, mitäs kirkonkylästä kuuluu?» kysyi Matti taas. »Eipä erittäin mitään», lausui Ulla. »Kuolleet haudataan, lapset ristitään ja nuoret kihlataan.»
Mutta kihlautuneet eivät liikahtaneet, pelko näytti aivan kuin pidättävän heitä paikallaan, sillä metsän reunasta oli äkkiä astunut esiin preussilainen sotilas, levittänyt käsiään ja sitten syöksynyt maahan kuin salaman tapaamana. Kiväärien pauke oli äkkiä tauonnut, mikään ei liikahtanutkaan, ja molemmat kuolleet näyttivät nukkuvan auringon paisteessa.
Harhat haihtuvat. Lapsonen käy vuoreen kauemmas. Auringon silmä ei sinne näy. "Manaan lähditkö, laps, kotoas!" Kiveen leikatut kirjaimet, outoin aikojen piirrokset, himmeät näyt ja kuvahaaveet seinistä katsoo kuin kalman aaveet. Mut ei kuolleet ne olleetkaan aikojen piirrokset nuo.
"Jumala siunatkoon sinua, lapseni", vastasi vanha vaimo liikutettuna; "nämä olivat ystävällisimmät sanat, mitä moneen vuoteen on minulle sanottu. Minä olen nyt vanha yksineläjä. Kaikki, jotka olivat minulle rakkaimmat, ovat jo monta vuotta sitte kuolleet.
Hänen jälestään astui sisälle ilmoitettu, joka näytti kalpealta ja väsyneeltä. Teidän ylhäisyytenne, pyydän saada ilmoittaa teille, että minun täytyy sulkea koulu. Eilen sairastui kaksi lasta, ja tänään ovat ne kuolleet. Kolera! huusimme me. Pelkään, että meidän todellakin täytyy käyttää sitä nimeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät