Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ainakin on harrastukseni ansaita tämä sovitus; sillä tässä seison, miekka kädessä, valmiina vuodattamaan parhaat vereni lepyttäjäisiksi hairahduksestani; eikä kuolevainen ihminen voi enempää tehdä.» »Hyvä on, herra kreivi», vastasi herra Duncan, »pahalla mielellä vien tämän vastauksen takaisin Argylen markiisille.
"Tuota pirun Kolkkia en minä voi kärsiä", mutisi Lillu itseksensä. "Se on tosi, että minä olen kärsinyt niin paljon, kuin koskaan kukaan kuolevainen on kärsinyt. Mutta tiesinhän minä, ett'ei Jumala anna viattomuuden sortua. Nyt on Jumala kääntänyt kaikki parhain päin ja minä en vihaa ketään. Minä saatan sydämestäni kaikille anteeksi antaa, kun vaan te saattaisitte kaikki unhotuksiin jättää!
Jos tätä jatkuu vielä sadas-osa sekuntia, minä kuolen tai tulen mielipuoleksi! Oli kuin olisi Jumala kuullut rukoukseni. Salamat sammuivat, kipinät harvenivat. Palasivat jälleen kuin pitkältä matkalta kaikki inhimilliset sielunominaisuudet. Minä, joka äsken olin tuntenut itseni maailmanneroksi, maailmanvaloksi, olin jälleen tavallinen kurja kuolevainen.
Mitä taas sinuun tulee, Frans", jatkoi kuolevainen ja käänsi sammuvat silmänsä vanhempaan poikaansa "älä närkästy sanoistani, äläkä katso niitä moitteeksi entisyydestä, vaan ainoastaan pyynnöksi tulevaisuuden varalta. Ota vaari itsestäsi, Frans! Sinulla ei ole halua työhön, ja siinähän kumminkin on ainoa suoja köyhäin rehellisyydelle.
Silloin mahtoi hän harhailla yksin »sunnuntai-lakeissa» tuvissa ja tuntea olevansa orpo maailmassa, yksin syntyväinen ja yksin kuolevainen, välillä vähäinen valojuova. Ja jotakin tuosta samasta mielialasta on läpikäyvänä ja kenties syvimpänä säikeenä Kiven runoudessa. Ilo kumpuaa siinä surusta, suru kaiken tyhjyydestä ja katoavaisuudesta.
Karannut nainen, joka, aikoen karata toisen kanssa sellaiset ovat ihmis-luonteen ristiriitaisuudet on sen sijaan sinun kanssasi karannut. Mikähän kuolevainen voi toivoa pääsevänsä pulaan joutumasta? Mitä kaikkein vähemmin luulin tapahtuvan minulle, kun nousin ylös tänä aamuna, oli että toisen sukupuolen takia johonkin pulaan joutuisin.
Mutta ei kukaan kuolevainen voi kokonaan irtautua aikansa heikkouksista, ja tuohon aikaan oli taikausko vielä voimallinen Suomessa. Sen ruminta kuonaa oli vain jonkin verran pinnalta kuorittu. Noita-akkoja ei enää poltettu, mutta noituuteen uskottiin. Kuninkaan sormuksella oli vielä täysi tehonsa, ja voimakkaimmatkin luonteet olivat sen vaikutuksen alaisina.
Vaikka ottikin luokseen ja salli olalleen istua ja otsaansa silittää antoi kivisfinksi kuitenkin aikaa tuta, kuka hän oli ja kuka minä kuolevainen. Olin illan suussa vähän ennen auringon laskua tullut samalle paikalle, mistä viimeksi olin saanut kääntyä. Kaitainen jyrkkä ura lähti viemään viistoon ylöspäin keilan kuvetta.
Jättiläinen nielaisee Väinämöisen ja jos Väinämöinen olisi ollut tavallinen kuolevainen, olisi hänen käynyt, niinkuin Vipunen itse ilmottaa toisten käyneen: Mutta Väinämöinen on tietäjä itse, viisas totuudenetsijä, joka hillitsemällä itseään käy pelkäämättä kohti päämääräänsä.
Nää sanat Saattajani suusta läksi, mut vastaus, min niihin sai hän, vielä ei selvään puhujaansa ilmi tuonut. Mut näin se kuului: »Oikealle törmää kerällä meidän käykää, siell' on sola, min kautta kiivetä voi kuolevainen. Ja jos ei estäis mua paasi, joka niskaani ylpeää niin pahoin painaa, ett' täytyy kasvot maata kohden käydä,
Päivän Sana
Muut Etsivät