Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
"Hänen rakastetun puolisonsa ja ainoan poikansa" vangitsemista mainitaan riemulla, koska se tuottaa hänelle haikeata sydämen kipua; ilolla kehutaan likeisen ystävän kuoleman uudestaan haavoittavan hänen herkkätunteisuuttansa; mutta useitten niitten hänen seuralaistensa petos ja karkaaminen vihollisten puolelle, joitten uskollisuuteen hän oli luottanut, sanotaan tekevän hänen sydämensä autioksi ja ryöstävän häneltä kaikki lohdutukset.
Henrik tuli iloiseksi kuin lapsi kuultuaan, ettei häntä viedäkään klinikkaan. Näin sairasteli Henrik elämän ja kuoleman välillä pari kuukautta, kun tauti vihdoin teki käänteen ja hän alkoi hiljalleen parantua.
Ja vaikka sinä tunnetkin itsesi roomalaiseksi, niin ansaitset juuri siitä syystä kuoleman. "Sajonit, viekää hänet pian hirteen." Silloin vanki astui vielä kerran tuomarin istuimen luo. "Ole siis kirottu", huusi hän, "sinä eläimellisen raaka kansa. "Olkaa kirotut, kaikki raakalaiset, ja eniten sinä, vanhus, jolla on suden sydän.
Zaidi seurasi kohta perästä, ja tuli myöskin onnellisesti maalle, jossa häntä sydämellisesti tervehdittiin kaksinkertaisesti pelastuttuaan hengenvaarasta. Nuorin tuli viimeksi, ja pidättäen hengitystään katselivat kaikki ripeän pojan taistelua tässä kuoleman hurjassa syleilyssä.
Ja jos kuningas sitte iltahetkinä ystävällisen kotihuoneen valossa kuuli paashiltansa jonkin tyhmyyden tai tietämättömyyden, sai hänet kiinni päästä ja suoravaisesti nauraen pöyrrytteli hänen kähärää tukkaansa, sanoi paashi, sydämmellisestä ilosta ja pelosta vavisten: "Ei se enää toiste tapahdu!" Niin hän viivyskeli ja nautti suloisinta elämää kuoleman ovella. Olipa se kummallista.
Vaan mitäpä sinulle kertoisin taistelusta, näithän sen itse suuressa, hirvittävässä kauneudessaan. Sinä näit nuorten aseveljiemme kasvojen kirkastuvan vaarassa, näit vanhojen voimakkaasti heiluttavan veristä miekkaansa, näit meidän väkemme taistelevan epätoivon rohkeudella, näit heidän kalpenevan ja kaatuvan kuoleman syliin.
Korhoselta kuoli kerran yhtaikaa sisar kuuden lapsensa kanssa ulkotautiin, josta kirjoitti seuraavan kuolinpuheen: "Monta mureellista jälkimuistoa on tässäkin seurakunnassa pidetty sen luontoa seuraavan kuoleman tapauksista sekä vanhoina että nykyisempinä aikoina.
»Te nukutte», egyptiläinen sanoi silmäillen noita kaupunkeja, Kampanian kunniaa ja kukintaa, »te nukutte! Olkoon se kuoleman ikuista lepoa! Teidän kaltaisianne valtakunnan kruunun jalokiviä olivat muinoin Niilin kaupungitkin!
Niin, se olit sinä, siitä ei ole apua, että noin mulkoilet silmilläsi, sinäpä se olit, sanon minä, taikka isäsi, taikka äitisi, taikka veljesi, taikka sisaresi, taikka joku muu tuota kirottua sukuasi. Nyt sinun pitää kuoleman, kuuletko konna, lurjus, verikoira! Tuossa tuossa saat veitsen," ja kuni salaman leimaus syöksee veitsi suden sydämeen. Kuoliaana susi kaatuu selälleen.
"Cethegus", huusi ystävä, joka piti häntä sylissään, "Belisarius on kuoleman kielissä ja sinä olet mennyttä miestä." Cethegus tunsi nyt Prokopiuksen äänen. "En tiedä", sanoi hän viimeisillä voimillaan, "mutta Rooma Rooma on pelastettu". Sitten hän meni taas tainnoksiin. NELJ
Päivän Sana
Muut Etsivät