Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Päivällä valkean keltainen kuohu ei lähde hänen silmistään, yöllä ulvoo se hänen korvaansa suljettujen ovienkin läpi. Jo suuttuu vouti itseensä, soudattaa itsensä uhalla kosken alle, panee kaikki miehensä patoa tekemään, itse padon päällä seisoo kuin ikeenä sen niskassa.
Näin kiehuu vesi ainoastaan virran molemmilla rannoilla; sen keskellä kuohu ei ole niin vaarallinen, ett'ei oikein ohjattu vene voisi päästä saareen, joka jakaa virran juuri putouksen niskalla. Moni on ollut niin uskalias, että on mennyt tähän saareen ainoastaan putousta sen rannalta katsoakseen, taikka voidakseen sanoa siellä kerran olleensa.
Ennen rauhalliset laineet, jotka lipatellen retkeilivät saaresta saareen ja iloisessa karkelossa rinnakkain hyppelivät alas ylempänä olevista koskien korvista, taistelevat tässä verivihollisina tuiminta taistelua. Ne ryntäävät kuin hätääntynyt väkijoukko palavasta teatterista yhden ainoan oven kautta ulos. Aalto ajaa aaltoa, kuohu karkaa kuohua niskaan.
"En minä tiedä, mitä Raamatussa seisoo," sanoi kiihkeä mies, "minä aion mennä katsomaan että patani ei kuohu yli reunojensa. Sinun palaa kai pohjaan?" "Eikä pala. Minä käskin kapteenin passaripoikaa katsomaan sitä mutta luultavasti hän ei ole sitä tehnyt. Panetko sinä riisiä maissin sekaan?" "Täytyy. Ei ole minulla muuta kuin yksi astia. Eikä ne miehet siitä välitä.
Hirmumyrskynä huminoi kosken kuohu, ja jalan alla on jyhme kuin jättien pajassa. Kallio likistää kahden puolen, ja tuskissaan taittuu vesivuori terävälle harjalle niinkuin kiila, jota kiihkeästi ajetaan liian ahtaasta aukosta sisään. Olet koettanut katsella kohdallesi koskeen, sen yksityiskohtia tarkastaa ja päästä sen salaisuuksien perille.
Raamattu on todellakin aina uusi niinkuin lintujen laulut, niinkuin kevään kukkaset, niinkuin aaltojen kuohu, niinkuin lasten sydämet, niinkuin nuori mies hohtaavissa vaatteissa haudalla, joka tuhansia vuosia sitä ennen varmaankin lauloi ilosta mailman syntymäpäivänä.
Virkki, ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris, keskeen heittäytyi meren tumman, kuss' yli aavan Imbros kalliokas Samothrakeen siintävi; roiskui kuohu, ja syöverihin kuin painava lyijy hän vaipui, siimoineen joka vie häränsarvisen sorvatun putken, suljuen aaltoihin kalan surmaks ahmivasuisen.
Jollette kohta takaisin palaja, niin Ahti, aaltojen isäntä, on teidät järven syvyyteen upottava.» »Lempi on minun, hän ei takaisin tahdo», vastasi Aimo, uiden eteenpäin. Mutta nytpä nousi aaltojen kuohu järvelle, ja jota enemmän Aimo pyrki Pitkäänientä kohti, sitä enemmän aallot hänet veivät toisaalle.
Anna pyörähti ikkunasta, tempaisi naulasta huivin päähänsä ja sanoi, että katso sinä keittoa ettei kuohu. Sen sanottuaan hän meni ulos ja lähti juosta huurottamaan rantaan juuri kuin pikku tyttönen ja alkoi huutaa: »Martta kultaseni, Martta kultaseni!» Martta kerkesi saunan alle rantaan juuri kun Annakin talosta kerkesi siihen.
Ja oli ukon kasvot niinkuin enkelin, kuin hän seisoi ja juhlallisesti ylösluki ne ihanat vihkimys-sanan, ja hänen valkoiset hiuksensa niinkuin siivet tuulessa liikkuivat; ja ei kuulunut, paitsi hänen ääntänsä, muuta kuin meren aaltojen hiljainen kuohu jäätä vastaan kaukana poissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät