United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Niin minä en varmasti ..., minä en suoraan sanoen... Niin, minä olen aikonut itse tulla siihen kokoukseen. Eetu nousi seisomaan. Minulla on, nähkääs, tästä asiasta omat mielipiteeni, minä en äänestä kumpaakaan herrojen listaa. Pyydän huomauttaa, että minä olen itsenäisellä kannalla enkä tahdo enkä aio kallistua puolelle enkä toiselle.

Kun hän tuli takasin, olivat kaikki seisaallaan ja suuri hälinä vallitsi vieraiden joukossa. Toiset näyttivät riemastuneilta, toiset vähän niinkuin sekapäisiltä. Kapteeni yksin ei ollut kumpaakaan. Hän sanoi: En usko ennenkuin itse näen, ja otti sähkösanoman heidän käsistään. Hän luki sitä moneen kertaan, ja hänen silmäkulmansa vetäytyivät yhä ankarampiin ryppyihin.

"Minun mielestäni ei hän ole kumpaakaan laatua." "No mutta mikä hän sitten on?" "Ihminen waan, niinkuin kaikki muutkin ihmiset." "Niin, niin, ihminen, ihminen tietysti, sen kyllä tiedän.

Viini ei miellyttänyt häntä yksistään siksi, että maistui hyvältä, vaan enemmänkin siksi, että teki hänelle mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei hänellä viinittä ollut. Selvänä hänen oli aina paha olla ja hävetti.

"Paljon parempi on oikeus saada omistaa Lucas Cranachin maalaukset ja Albrecht Dürer'in leikkaukset", arvelin minä. "Kukaties on niin", vastasi Eva tekonöyryydellä; "kukaties rikkaudessa on ylpeydelle yhtä luja perustus, kuin esi-isien arvossa. Ne, joilla ei ole kumpaakaan, niinkuin Fritzillä ja minulla, lienevät tasaisimmat tuomarit." Minä nauroin ja tunsin, että sydämeni huojentui.

Uudestaan kehoitti Petrea isäntää ja muitakin talonpoikia auttamaan ja lupasi vielä runsaita juomarahoja. Majatalonisäntä asettui nyt mahtavasti Petrean eteen, hihkasi ja lausui itseviisaasti: «niin niin, tuo on kaikki kyllä hyvin, mutta kyllä minä tahtoisin nähdä vähäsen noita runsaita juomarahoja, ennenkuin lähden matkaan kaatuneita vaunuja nostelemaan. Kenties lopulta ei ole kumpaakaan.

Mutta kyvyn kerällä kärsiä oli lisääntynyt hänellä kyky nauttiakin, nauttia luonnosta, ihmisistä, omista mielentiloistaan. Kuitenkin tuli hetkiä, jolloin hän ei jaksanut kumpaakaan enää, vaan tunsi ainoastaan äärettömän väsymyksen soutavan suonissaan.

Tahdon, että jo tänä yönä panetatte hänet kiinni ja toimitatte hänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi. En tee kumpaakaan. Sallitteko minun kysyä, miksette? Se ei kuulu tähän. Oletteko hänelle ehkä jossakin kiitollisuuden velassa? Vai pelkäättekö häntä? Parasta olisi, jos tekin häntä pelkäisitte. Minulla ei ole mitään omallatunnollani niinkuin teillä ehkä on.

Mutta apulainen pääsee tekemästä kumpaakaan... Kuulehan, luuletko minun voivan mennä sisään tässä puvussa? Varsin hyvin. Luuletko, että minut ajetaan ulos, jos menen sisään? Kuinka sellaista voit ajatellakaan? Entä luuletko minun tarvitsevan lähteä täältä nälkäisenä ja janoisena? Onko sinun täytynyt ennen tehdä niin?

Liisalla oli ollut valittavanaan vain joko palata takaisin työväen tyttäreksi ja äitinsä luo tai koettaa, kuten Johannes, itse ansaita leipänsä ja siten jatkaa koulunkäyntiään. Hän ei ollut valinnut kumpaakaan. Leipänsä hän tosin oli ansainnut ja vielä paljon enemmänkin, mutta keinoilla, joita nykyaikainen yhteiskunta, niin paljon kuin se niistä nauttikin, ei pitänyt hyväksyttävinä.