United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mr Rankeillor ja minä astelimme käsikkäin ja Torrance tuli jäljessämme. Asiapaperi oli hänellä taskussa ja kädessä kannellinen vakka. Kaupungin läpi kulkiessamme lakimies kumarteli oikealle ja vasemmalle, ja vähän väliä pysäytti joku herrasmies hänet puhelemaan oikeus- tai yksityisasioista. Tulin huomaamaan, että häntä pidettiin koko maakunnassa suuressa arvossa.
Se oli hän, joka seisoi ovella ja kumarteli, kun me ajoimme ohitse." "Mamseli Svanbom ... hänestä en tiedä koskaan ennen kuulleeni puhuttavan." "Ei, hän on tuskin vuotta vielä täällä asunut; hän sai periä talon eräältä etäiseltä sukulaiseltaan ja tulee pian naimiseen meidän kumpaisenkin vanhan tuttavan kanssa." "Kenen kanssa, saanko kysyä?" "Sihteeri Lundbergin kanssa."
Siksipä koetti hän myöskin yhä edelleen näyttäytyä kuin mistään välittämättä. Kaiken hyvän lopuksi alkoi Alm tuon tuostakin juosta kyökin puolella. Teikaroi ja kumarteli koettaen esiintyä mitä suloisimmassa ja itselleen edullisessa muodossa. Julia nauroi, oli iloinen myönnellen kaikkiin Almin tarjouksiin, lupautumalla uloskin kävelylle joskus lähteä.
Tulia kumarteli syvään ja sievästi virka-sisarellensa, joka kaupan tekijäisiksi sai nekin kumarrukset, joita portissa ei joutunut pormestarille antamaan, vaikka ne olivat hänelle aijotut. Soreimmilla sanoilla ilmotti ilonsa siitä, että näki sisaren jo ylhäällä viimeisen pahoin jaksamisen jälkeen.
"Kuka se ensiksi kumarteli? Jussi, Jussi, Jussi, muistaakseni", sanoi Uulan Maija. "Jussi, Jussi, Jussi", huutivat kaikki yhteen ääneen. "Kaikkia niitä on herrojakin, jokohan lähden perään ja annan sille aika selkäsaunan, minulla olisi sille entistä maksettavaa", mutisi Jussi.
Palvelijanne, nöyrin palvelijanne, sanoi hän. Herrat syövät, näen ma, täällä herkullista aamiaistaan, lisäsi hän vielä leikillisesti. Aivan tavallista vain, virkahti Soisalo hiukan harmistuneena. Mutta kenties setä tahtoo myös maistaa meidän kanssamme? Kiitoksia, tuhansia kiitoksia, kumarteli ukko.
Hän kallisti päänsä, levitti kätensä ja alkoi pyöriä ympärinsä, lakkaamatta dervischiläisten huutaessa: 'Allah', 'Allah'!!! Samalla jokainen kumarteli niin, että pitkät hiukset maahan ottivat; ja näin ruumistaan taakse- ja eteenpäin kumarrellen ja 'Allah' huutaen pitkittivät he tointaan niin raivosti, että niskansa ja selkänsä luuli taittuvan: 'Allah! Allah!
Toiset antoivat viitosen, toiset kympin, enempikin. Tuossa tuokiossa oli parisataa näin koottuna. Rimpinen kumarteli kuin vietereillä.
Ottakaa hänet, tuoss' on." Lejeune pantiin rekeen. Hän oli pakahtua ilosta; hän itki, vapisi, kumarteli, kiitteli hovinherraa, kiitteli ajuria, kiitteli talonpoikia. Hänellä oli yllään pelkkä viheriäinen villapaita, varustettu ruusunpunaisilla nauhoilla, vaikka pakkanen nurkissa paukkueli.
"Ei ... ei", keskeytin taas kiireesti. "Ja hiusneuloja on ... ja hyviä rintaneuloja!" Nyt minua jo alkoi suututtaa ja minä pelkäsin jotain sopimatonta tulevan ja yritin keskeyttää. Mutta sitä itsepäisemmin kumarteli puotilainen: "Ja hyviä naisten housuja ... ihan äsken tulleita!" Olin ihan punastua. Hyi!